Sanoin miehelleni yksi aamu että ”mulle iskee nyt ikäkriisi”! Johon mieheni vastasi, että ”vaihda pää”!
Siis vaihda pää! No, arvasin että sieltä tulee joku heitto takaisin, hänelle tyypilliseen tapaan. Hänen tyyliinsä ei sovi sanoa ”no voi, voi kyllä se ohi menee ja …”
Kun katson lapsia ja meidän Griffon poikaa, niin silloin viimeistään tajuaa että aika rientää ja itse vanhenee. Onko ikä vain numeroita kuten sanotaan? Nuorenpana mietin, että ikä on vaan numeroita mutta kun niitä numeroita tulee enemmän niin mieli muuttuu.
Kelaan aina välillä elämäämme taaksepäin. Mietin aikaa kun lapset olivat pieniä ja olin kotiäitinä, samoin mietin vaateliikkeen alkuaikoja ja päätöntä työntekoa. Mitään muuta ei ole jäänyt hampaan koloon kuin se, että lapset olivat mielestäni liikaa yksin iltapäivisin tulleessaan koulusta kotiin. Toki heitä oli kolme siellä kotona sekä koira ja äitini kävi meillä kerran viikossa laittamassa heille ruokaa iltapäivisin ja sitten meillä oli nuoria opiskelijatyttöjä iltapäivisin myös keittämässä päivällistä ja toki mieheni haki ja vei heitä harrastuksiin iltapäivisin eli jäähallille ja hevostallille. Mutta silti, tämä on asia jonka nyt yrittäisin järjestää vielä paremmin. Mutta elämässä ei mennä eteenpäin vilkuilemalla taakse vaan katsomalla tulevaisuuteen.
Itselleni tärkeä asia on aina ollut ja on edelleen liikunta. Olen päättänyt, että yritän liikkua useasti viikottain ja syödä terveellisesti. Olen myös päättänyt, että en itse ehdoin tahdoin aio aiheuttaa sairauksia kehooni ja juuri tämän takia liikunta ja ruoka ovat tärkeitä asioita elämässäni.
Jos sairastun, niin sille asialle en voi mitään, mutta en kuitenkaan ole itse edesauttanut sairautta huonoilla elintavoillani. Nuorena ei ihmisten sairaudet juuri kiinnostaneet, mutta nyt kun juttelee ystävien kanssa niin usein se puhe kääntyy sairauksiin. Niin kauan kun meidän perheenjäsenet pysyy terveinä niin asiat on hyvin, mutta jos joku sairastuu niin sitten elämä kääntyy päälaelleen. Mutta ei sitä voi elää sairauksien pelossa loppuelämää vaan kohdataan ne asiat sitten, jos sellaisia eteen tulee.
Meidän Griffon poika on 12,5 vuotias eli ihmisen iässä jo 89 vuotias. Pirteä, iloinen ja hyväkuntoinen eli juuri sellainen kuin minäkin tahdon olla 89 vuotiaana!
Kiitos Maarit:) Niin ihana kommentti! Kiva kun saat vinkkejä, niitä tulee lisää…Samoin hyvää kevättä sinne!
Ihana lukea näitä ikäkriisijuttuja, en siis ole ainoa!
Olen vasta löytänyt blogisi ja kahlannut innolla läpi vanhempiakin postauksiasi. Aivan ihana blogi ja sinulla on kerrassaan upean naisellinen, trendikäs ja ihana tyyli! Otan vinkkejä blogistasi! 🙂
Hyvää kevättä sinulle ja perheellesi! Maarit
Kiitos kommentistasi Katja:) wau, sitä elämänkokemusta nyt kun vertaa kun oli kakskymppinen..välillä sanon lapsille että älkää tehkö noin vaan tehkää näin niin kuin mä sanon niin ne sanoo takas"jep, jep kokemus.fi" 🙂 tuo lause onkin meidän perheen vitsi jo..:) kiva kun seuraat meitä:)) hyvää loppuviikkoa!
Muistan niin hyvin, kun työkaverit aikoja sitten täyttivät 50 ja ihmettelivät jokainen vuorollaan, etteivät tunne ollenkaan olevansa niin vanhoja. Siinä vaiheessa minä ihmettelin, että miten niin, juuri sen ikäisiähän te minusta olette. Noh, nyt kun suurin osa heistä on jo eläkkeellä ja minäkin tuon 50 v päivän olen jo kokenut, vasta nyt ymmärsin asian. Ja ihan uskomattomalta tuntui, kun oma lapsi täyttikin täysin yllättäin jo 18 v – eihän se ole mahdollista. Vastahan ne oli ihan pieniä. Monta asiaa tekisin itsekin ehkä toisin, jos silloin olisin ollut niin viisas kuin nyt olen:)))
Kiitos ihanasta blogista! T. Katja
Kiitos Anna Asiallinen:) Fiksu sananlasku ja täysin paikkaansapitävä, en ole ennen kuullut sitä.
Tytär on kysynyt joskus, että haluaisinko olla nuorempi? välitön vastaukseni on että en haluaisi!
No, voisin haluta että aika pysähtyisi nyt muutamiksi vuosiksi, mutta en muuta:) Olen iloinen, jos blogini ilahduttaa ja piristää, silloin koen onnistuneeni! Noi miehet..:) Hyvää loppuviikkoa!
Miten mukavasti kirjoitit iästä, ei ulkonäkö edellä vaan toit esiin tärkeimmät asiat, hyvinvoinnin ja terveyden, jaksamisen. "Terveellä on monta toivetta, sairaalla vain yksi", muistaakseni intialainen, niin viisas sananlasku. Ikä tuo onneksi mukanaan myös hyviä asioita, olen totisesti mieluummin nyt tämä 53-vuotias minä kuin 25-vuotias minä. Kiitos esteettisestä, hienosta blogistasi, se piristää kaikessa kauneudessaan arkipäivääni. Ja tuo aviomiehen kommentointi, ah niin tuttua kaikessa lakonisuudessaan 🙂 terv. Anna Asiallinen
Kiitos:) Olenkin lukenut postauksesi Työpaikan vanhin nainen, ja se oli minusta niin hyvä, taisin kommentoidakin siihen jotain, jos muistan oikein…Totta, elämänarvot muuttuu kun ikää tulee enemmän ja arvostaa eri asioita kun silloin nuorena tyttönä.
Tai nuorempana, kuten yritän muistaa sanoa:) Jep, tämä Vaasa on vähän täällä sivussa, ei ole ns.läpikulkupaikka. Hyvää loppuviikkoa!
Kiitos viestistäsi:) on minullakin aikoja kun en kertakaikkiaan jaksa tai ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta liikunta, mutta pääsääntöisesti yritän liikkua. Toki työnikin on sellainen, että istun päivässä vain lounaan ajan. Se hyvä fiilis liikunnan jälkeen motivoi liikkumaan. Kiva, kun olet löytänyt blogin ja toivottavasti saat jotain kivoja asu vinkkejä postauksista. Laita viestiä vaan, jos haluat että laitan postiin jotain:) hyvää kevättä!
Kiitos ja eiköhän me ollakin:) Kunhan vielä saadaan tuo lumi pois maasta niin elämä hymyilee!
Hyviä ajatuksia ja monta asiaa voin allekirjoittaa. Olen itsekin pari kertaa postaillut iästä: Ikähän on vain numeroita – vai onko? ja Työpaikan vanhin nainen – postauksissa enemmänkin. Ja kyllä ikä tuo omat vaivansa ja kremppansa, näkyy naamassa ja kropassa – mutta antaa tilallekin jotain: sen, että uskaltaa jo olla oma itsensä ja ymmärtää, että elämä on välillä epistä mutta suurimmaksi osaksi anteliasta. Ja ymmärtää sen, mikä on tärkeintä: läheiset ja ystävät, yhteinen aika ja tottakai terveys.
Ja olen samaa mieltä kuin anonyymi tuossa aiemmin – liikkeesi saisi olla lähempänä;)
Jännittävää – itse ajattelin samoja asioita eilen, kun ajelin töistä kotiinpäin :). Luulen, että olemme suurinpiirtein samanikäisiä. Ajattelin myös tuota vanhaa slogania, että ikä on vaan numeroita, mutta eilen päällimmäisenä oli fiilis, että kyllä ikääntyminen on ihan p:stä (anteeksi ruma ilmaisuni). Väillä on parempia päiviä ja sitten taas vanheminen tuntuu niin julmalta. Terveydellä on tietysti suuri merkitys tuleviin vuosiin. Itse olen samaa mieltä liikunnan ja ravinnon merkityksestä vanhenemiseen ja tuosta asiasta olenkin itselleni "vihainen", että en osaa jakaa aikaani /olen saamaton, enkä harrasta tarpeeksi liikuntaa. Tämä on asia, joka vaivaa minua päivittäin ja jolla ruoskin itseäni.
Samalla kuitenkin kiitän jokaisesta uudesta päivästä ja siitä myös, että lähimmäiseni ovat terveitä.
Kiitos myös tästä ihanasta blogistasi. Harmi, että pitkän etäisyyden vuoksi en pääse piipahtamaan liikkeessäsi, mutta ehkä sitten joskus :). Tilaaminen kaiketi onnistuu sähköpostin välityksellä, jos/kun joku asu viehättää silmää
Mukavaa ja pirteää viikon jatkoa sinulle <3!
Hyvä postaus // tunnistan ja allekirjoitan tuosta monta kohtaa!
Eikö olekin jännää vaikka kuinka ajattelet, että ikä on vain numeroita niin kun niitä numeroita alkaa tulla lisää niin mieli vähän muuttuu!
Me ollaan kuitenkin aikuisia naisia parhaassa iässä!
Hyvää ja energistä työpäivää sinulle <3