Rukan reissu alkoi tasan klo. 04.00 jouluaaton aamuna. Päätimme illalla että kun jompi kumpi herää aamuyöstä, niin herättää toisen ja hypätään autoon. Kuulin sivukorvalla, kun mies meni suihkuun jo klo. 03.15 ja mietin, että meillä taitaa olla eri käsitys aamuyöstä. Olisi pitänyt terottaa, että aamuyö ei alkaa ennen klo. 04.00. No täytyy todeta, että aamulla ajaminen on helppoa. Ei ole liikennettä ja aika menee siivillä, kun tarjoilen miehelleni kahvia, banaania ja pidän laadukasta keskustelua yllä. Heti kun tuli valoista, eikä minun tarvinnut toimia apukuskina, luovutin seuraneiti puuhat ja otin torkut. Taisin torkuttaa parikin kertaa matkan aikana, kyyti oli tasaista ja pelottavia ohituksia ei onneksi ollut. Montakohan autoa matkan varrella näimme…ei montaa. Yhden pysähdyksen taktiikalla mentiin, syötiin sämpylät Matti ja Liisa kahvilassa ja perillä oltiin 9 tuntia lähdön jälkeen. Kurvasimme paikallisen ruokakaupan kautta ja ostimme leipää, smetanaa, suolakurkkuja ja siian mätiä. Niistä oli meidän jouluillallinen tehty.

 

Riisitunturi

Joulupäivän aamuna, vaikkakin pakkasta oli lähes -20C astetta, puimme kunnolla päälle ja lähdimme Riisitunturille. Tarkoitus oli tehdä se sama lenkki, jonka teimme syyskuussa ruska-aikana, mutta jo hyvissä ajoin ennen tunturin päälle pääsyä, luovuimme ajatuksesta. Ensinnäkin tuuli puhalsi kunnolla tunturin päällä. Ero oli huima, alhaalla missä oli puita, tuntui siltä että tuulta ei ole olemassakaan, mutta heti kun puusto loppui, muuttui meininki. Toinen asia oli se, että pelkäsin jos pimeä yllättäisi meidät, koska olimme liikenteessä reilusti puolen päivän jälkeen. Ylhäällä Riisitunturilla oli luonnonkota, johon kyykin kuvaa varten. Jännä juttu, miten kodassakaan ei tuullut yhtään. Valora ei päässyt tällä kertaa lenkille mukaan, se olisi kerrassaan jäätynyt siellä. Yksi mies kantoi pientä koiraa sylissä, joka tärisi kylmyydestä vaikka sillä oli toppatakki päällä. Sitten siellä näkyi koiria, joiden turkki kestää mitkä myrskyt tahansa. Ihmisiä ei ollut paljoa ja hyvä niin, koska kapealla polulla ohittaminen ei ole niin helppoa.

Rukalla oli -8- -23 astetta pakkasta. Mikään päivä ei ollut liian kylmä ulkoiluun!

 

Rukan reissu ja sen aktiviteetit

Rukan reissulla, mieheni sanoja lainatakseni ”joka päivä on tehtävä joku urheilusuoritus” eli se siitä löhölomasta 🙂 Homman nimihän on se, että meille on jo se lomaa, kun saamme tehdä jotain muuta kuin samaa rutiinia päivästä toiseen, töihin-kotiin-töihin. Me tykkäämme suunnitella päivää ja lähteä aamulla liikenteeseen. Lounaan aikaan on kiva tunne, kun on tehnyt jo jotain. Lounaan jälkeen pötköttelemme kyllä sohvalla ja otamme rennosti ja hoitelemme samalla työasioita. Iltatouhut on sitten erikseen, se menee lähinnä syömisessä ja hyvää leffaa tai sarjaa katsoessa.

 

Kujalan porotila

Kävimme Kujalan porotilalla katsomassa poroja ja kuulemassa niiden elämästä. Kokemus oli kiva, poroja oli valtava määrä ja porotilan isäntä oli lupsakka kertoen juttuja poroista ja heidän porotilastaan. Kysyin montako poroa hän omistaa, mutta siihen en saanut selkeää vastausta koska se on kuulemma liikesalaisuus 🙂 Mutta mikä on poronkusema kysyi vierustoverini. Se on kuulemma noin 7 km pitkä matka. Poromiehet pysähtyvät porojen kanssa noin 7 km välein jotta porot voivat hengähtää ja pissiä. Saimme antaa poroille jäkälää kädestä, mutta vaikka se on niille sama kuin meille suklaa, eivät ne siitä pahemmin välittäneet. Ne noukkivat mielummin aiemmin annettuja papanoita maasta.

 

Hiihto

Vuokrasimme sukset kolmeksi päiväksi. Suksien vuokraus on kuumaa touhua toppavaatteet ja maski kasvoilla, ihmisiä on paljon ja henkilökuntaa ei ole yhtään liikaa. Otimme aluksi luistelusukset. Itse en ole koskaan koittanut luistella oikeilla luistelusuksilla, mieheni on harrastanut sitä kyllä, mutta siitä on noin 15 vuotta. Kokemuksena voin sanoa, että kun pääsee vauhtiin on se kivaa, mutta ennen kuin pääsee vauhtiin, se on kamalaa. Katsoin You Tubesta luisteluhiihto videoita ja näyttipä se kivalta ja lennokkaalta lajilta. Juuri sellaiselta lajilta, mistä tykkäisin. Totuus oli toinen. Luisteluhiito oli yllättävän raskasta, kädet ja jalat olivat reissun jälkeen ihan muusia ja sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Varmasti tekniikkani oli ihan lasten kengissä ja tuntui siltä, että sukseni olivat liian pitkät. En muista niiden pituutta, mutta kun vertasin mieheni suksiin, niin eihän pituusero ollut kuin max 20 cm. Itse olen 163 cm pitkä ja mieheni on 186 cm pitkä. Tämä hieman mietitytti. Kun kaksi kertaa olimme kokeilleet kyseistä lajia, kävimme vaihtamassa sukset perinteisiin hiihtosuksiin. Perinteinen meni paremmin, vaikkakin siitä oli jäänyt hieman karvas maku suuhun Itsenäisyyspäivä viikonlopusta. Niilläkin ehdimme hiihtämään kahdesti ja sitten oli palautuksen vuoro. Sitä onnen hetkeä, minulle riitti hiihto ainakin hetkeksi.

Olen kuullut monesti kehuttavan kuinka ihanaa hiihto on, mutta ihan rehellisesti totean, että minusta se ei ollut ihanaa. Tuli kouluajan hiihdot mieleen ja niistä ei ole erityisen hyviä muistoja vaan se oli silloin pelkkää pakkopullaa koko touhu. Mutta vaikka tässä hieman purnaan hiihtoa vastaan, aion hankkia perinteiset sukset niin kynnys lähteä hiihtämään putoaa kun ei tarvitse jonottaa suksivuokraamossa

 

Suosikki paikkani Rukan rinteissä on Pessari, jonne ei pääse autolla ja jossa on alppimaista tunnelmaa saksalaisen musiikin kera

 

Laskettelu

Nyt päästään enemmän minun lajiini. Pidän laskettelusta (taukoa oli n. 15 vuotta) ja siihen liittyvistä oheisasioista kuten minttukakaosta 🙂 Jos ei ole paukkupakkaset, niin tykkään mennä rinteeseen ja lasketella muutamia laskuja ja käydä kahvilassa syömässä ja juomassa. Olimme kaikki kahdeksan rinteessä kun lapset saapuivat Rukalle ja minusta se oli todella kivaa. Hiihtohississä saa rupatella ja sopia seuraavasta rinteestä, mikä lasketaan ja sopia myös paikoista, joissa pidetään paussia. Emme suinkaan ole mieheni kanssa himolaskijoita, muutama tunti rinteessä riittää ja se on siinä. Mieheni puhui pariinkin otteeseen snoukkailusta, mutta unohti sen onneksi loppureissua kohden. Muutenhan minulla ei ole mitään sitä vastaan, että hän rupeaisi lumilautailemaan vaan olisin ylpeä, jos hän sen 57-vuotiaana oppisi. Minä en tule lumilautailua oppimaan, se näyttää liian haastavalta minun tasapainolleni. Mutta pelkään, että ennen oppimista murtuu ranne tai polvi napsahtaa pois sijoiltaan tai vastaavaa, niin onko se sen arvoista.

Mieheni sanoi, että hän rupeaa lumilautailemaan ja ostaa sellaisen löysän hiphop asun, joita lautailijat käyttää. Repesin, kun sieluni silmissä näen, miltä hän niissä varusteissa näyttäisi!

 

Moottorikelkkailu

Vuokrasimme neljä moottorikelkkaa ja lähdimme Rukan ympärysreitille. Mukana oli kelkkailun maisteri, siskoni mies, joka ajoi edellä ja ohjasi meitä oikeille reiteille. Suurimman osan matkasta ajoi miehet, mutta kun reitti oli lopuillaan, astuimme me naiset puikkoihin. Minä olen ollut moottorikelkan kyydissä pienestä vauvasta lähtien, koska isäni oli kelkkamiehiä. Istuin myös hänen edessä ja sain ”mukamas ohjata” kelkkaa. Meillä oli myös iso vaaleansininen pulkka kelkan perässä, jossa muistan istuneeni lampaantaljoihin pakattuna. Kun olin pieni kävimme saaressa huvilalla kelkalla ja olimme kuulemma siellä mm. hiihtolomia. Itse en niitä aikoja muista, mutta kelkkailun muistan kyllä. Isällä ei koskaan palellut korvia. Hänellä oli aito ruskea karvalakki, jonka ”korvat” oli aina sidottu pään päälle, oli sää mikä tahansa, mutta kun hän lähti kelkkailemaan, sitoi hän karvalakin nauhat leuan alle kiinni. Silloin ei kypäriä käytetty kelkkaillessa. Kelkkailu oli niin kiva ohjelmanumero, toki kun siihen lisää vielä kaffit jossain kodalla, että päätimme hankkia oman kelkan. Uusi kelkka oli huomattavasti kovempi tykki kuin vuokrakelkka, mutta eihän sillä täysiä tarvitse ajaa.

 

Ajoin uutta kelkkaamme, mies istui takana ja tuumasi, että hänellä on täysi luotto minuun. Kiva niin, koska tykkään ajaa moottorikelkkaa ja hän suosii minun astumista puikkoihin jatkossakin!

 

Rukan reissu ja ruokailu

Rukan reisussa söimme aivan ihania ruokia. Kokkailimme huvilalla ja mikäs siinä kun keskimmäinen poikamme ja hänen tyttöystävänsä ovat mestarikokkeja. He todellakin rakastavat ruoan laittoa ja ovat siinä erittäin taitavia. Poikamme tykkää myös tehdä erilaisia drinkkejä, kuvia hänen drinkeistään olettekin tällä blogissa aina välillä nähneet. Tämä kuva on tacoillasta, kun Gabi ja hänen miehensä saapuivat Rukalle. Pojat eivät olleet vielä saapuneet. Tacot katkaravuilla on helppo ja hyvä ruoka, joka maistuu kaikille. Suosimme Amarone punaviinejä, ne eivät petä koskaan.

 

Tämä drinkki on Moscow mule, joka kuuluu lempidrinkkeihini. Se kuuluu tarjoilla kuparimukeista, mutta Rukalla meillä ei niitä ollut. Täytyy hankkia niitä sinnekin, mutta maistui drinkki hyvältä tästäkin lasista! 

 

Seuraavana iltana kun kaikki olivat koolla, valmisti mestarikokki pariskunta sahramilla maustetun kalakeiton ja valkosipulileipää. Oi, keitto oli taivaallista. Keitot sopivat muutenkin loistavasti Rukalle, ne tuovat lämpöä kun päivällä on touhunnut ulkona kylmässä pakkassäässä.

 

Fondue

Gabi ja hänen puoliso saivat joululahjaksi appivanhemmiltaan fondue pannun. Aluksi meidän oli tarkoitus tehdä raclettea, mutta Kuusamosta ei raclette pannua löytynyt. Mutta onneksi fondue pannu oli mukana ja valmistimme juustofondue illallisen. Minä ja Gabi emme syö lihaa eikä kanaa, joten dippailimme juustoon kasviksia ja patonkia. Pikkasen meinasi fonduen tuli aiheuttaa meille hässäkkää, mutta saimme sen ojennukseen nopeasti. Muistan, kun noin 30-vuotta sitten teimme mieheni kanssa fondueta, oli öljyn ja tulen kanssa välillä vaarallista. Silloin meillä oli ruokaöljyä, johon dippailimme lihaa (silloin vielä söin lihaa) ja öljy räiski kovinkin helposti ja tulta oli vaikea saada liekille, joka ei ollut liian kova eikä liian pieni.

 

Uuden vuoden ruokailu

Uuden vuoden aattona, kun tulimme moottorikelkkailemasta oli poikamme jo ennen lähtöä valmistanut tomaattikeiton lounaaksi. Hän laittoi pienet tomaatit ja fetajuuston uuniin ja sitten kaatoi ne liemen sekaan ja sekoitti tehosekoittimella. Loistava idea ja ehkä sellainen, että itsekin osaisin tehdä. Keitto oli hyvää ja valkosipulileipä kruunasi aterian.

Kaunis shampanja cooleri oli joululahja Gabille ja hänen miehelle Gabin appivanhemmilta. Gabi ja hänen miehensä tulivat Rukalle vietettyään joulua appivanhempien luona, niin siksi heillä oli saatuja joululahjoja mukana jotka heti koetestattiin 🙂

 

Uuden Vuoden illallinen koostui blineistä ja siihen kuuluvista lisukkeista. Tytöt tekivät blinitaikinan ja paistoivat ne. Blinitaikina ohje oli Gabin anopilta saatu. Olin ostanut kaksi pientä paistinpannua, joidenka halkaisija oli noin 14 cm. Ne soveltuivat paremmin kuin hyvin blinien paistoon. Aluksi mietin, että paistinpannut ovat liian matalia ja blineistä tulee liian ohkaisia, mutta ei hätää, pannut toimivat ja blinit oli helppo kääntää.

 

Katsoin, että tytöt kuvaavat ruokia niin tiuhaan tahtiin, että en itse mene väliin kuvailemaan, mutta kun pyysin lisää kuvia ruokailusta ei heillä ollutkaan enempää kuvia, varsinkaan sellaisia missä joku meistä ei olisi ollut kuvassa. Mutta kaiken kaikkiaan ihan mahtavat ruoat oli tarjolla ja paljon paremmat kuin ravintoloissa. Ihanaa kun perheessä on master chefit omasta takaa 🙂

Kiitos perheelle, Villa Irmalle ja Rukalle ihanasta ja rentouttavasta lomasta, uutta reissua odotellessa!