Viikon kesälomani alkoi Rukalta. En ollut ajatellut, että kesällä nokkamme suuntaisi sinne, mutta kun uudet huonekalut ilmoittivat tulostaan, ajattelimme mennä ottamaan ne vastaan. Me ostimme Rukan mökin keväällä ja ostaessamme se oli täysin kalustettu saksista lähtien. Sieltä löytyi ihan kaikki, paitsi meidän vaatteet 🙂 Itseasiassa se oli ihan mahtavaa, koska se helpotti käyttöön ottoa huomattavasti. Olemme sisustaneet mm. Espanjan lomakotimme (samoin Floridan kotimme silloin aikoinaan) ihan nollasta lähtien ja se on kova homma.

Rukan mökissä on neljä makuuhuonetta vessoineen ja suihkuineen ja iso olohuone ruokatilalla sekä toki keittiö. Sauna, suihkut ja pukuhuone kodinhoitotiloineen löytyy myös ja alakerrasta autotallit ja suksien huoltohuoneet. Kaikki oli päällisen puolin kunnossa huonekalujen suhteen, mökki on todella hyvässä kunnossa. Mutta olohuone kaipasi päivitystä meidän makuumme, mutta muut tilat kelpasivat päällisen puolin, muutamia verhoja ja mattoja vaihdoimme mutta ei mitään sen kummempaa.

Olohuoneessa oli kaksi sinistä alcantara sohvaa, pari vaalean vihreätä alcantara nojatuolia, puupöytiä, sininen matto ja katossa ei ollut valaisimia. Toimme keväällä, kun itse kävin paikalla ekan kerran Secton kattovalaisimet ja maton mukanamme. Olohuone sai jo kivasti syvyyttä kauniilla kattovalaisimilla.

Toukokuun reissullamme kävimme Kuusamossa Kalustetalo Tuovisella huonekaluostoksilla ja ostimme kaksi Adean sohvaa ja yhden isomman ja kaksi pienempää sohvapöytää. Tilasimme myös toisen Secton valaisimen ruokapöydän päälle. Pöytä vaati kaksi valaisinta, koska peruskokoisena ruokapöytään mahtuu 10 henkilöä ja suurentamalla siihen mahtuu 14 henkilöä ruokailemaan. Siirsin olohuoneen maton keittiöön ja teetin keittiöön uuden pellavakapan, sinisen kapan tilalle.

Olohuone sai suuren faceliftin harmonisilla kalusteilla ja tilasimme vielä lähtiessämme Kalustetalo Tuovisesta uudet Woodnotesin lamelliverhot olohuoneeseen, Secton mustan jalkalampun sohvanurkkaukseen ja Adean nojatuolin samalla kankaalla, kuin sohvakin on. Mies ruuvasi ruokatuoleista istuinalustat irti ja veimme ne myös päällystettäväksi eli niihin tulee astetta tummempi kangas kuin sohvat ovat. Nyt niissä oli beiget alcantara istuimet. Ainoastaan iso matto vielä puuttuu ruokapöydän alle, se täytyy vielä hommata. Niin ja tilasimme myös söpöt mini Sectot keittiöön eli riippuvalaisimet. Ihastuin Woodnotesin musta/harmaaseen mattoon, mutta hetken haluan vielä miettiä. Tämän sisustusprojektin jälkeen olemme tyytyväisiä ja katsomme seuraavaa muutoskohdetta myöhemmin. Seuraava projekti lienee keittiön uusiminen, mutta se saa odottaa vielä hetken.

Valora sopii täydellisesti värinsä puolesta Rukan sisustukseen 🙂

Olemme miettineet mieheni kanssa, että Rukalle mentäessä voi joka kerta olla yksi uusi urheilulaji, mitä kokeiltaisiin. Mies oli ollut meidän poikien ja Gabin aviomiehen kanssa ”miesten reissulla” Rukalla kesäkuussa. He olivat vuokranneet sähköavusteiset fatbiket ja menneet koskenlaskuun K-18. Koskenlaskusta en heti innostunut, koska olen saanut Åressa kovaa kyytiä saman lajin parissa noin 15 vuotta sitten. Mieheni vuokrasi meille sähköavusteiset fatbiket, minulle Helkaman ja itsellensä jonkun enemmän ”pro” pyörän. Sesonkiaikana kannattaa pyörät vuokrata hyvissä ajoin ennen matkaa, koska laji on todella suosittu.

Meidän ensimmäinen maastopyöräily kohde oli kuulemma noin 10 km ja kun kysyin pyöränvuokraus toimistossa, että soveltuuko se aloittelijoille, niin hän ei kuulemma lähtisi sitä ekana reittinä suosittelemaan, koska korkeuserot ovat kovat. Tähän mieheni tokaisi, että vaimo jaksaa kyllä, se on kova luu. No reittihän mentiin, kun mies oli niin ajatellut ja minähän otan haasteet vastaan. Kunnon puoleen olen suht luottavainen, mutta rotkot kauhistuttavat, samoin super pitkät ja jyrkät alamäet. Mehän sitten poljimme reitin vahingossa vastapäivään eli toisin päin kuin muut pyöräilijät eli juuri ”vaikeimman kautta”. Kun poljimme ylöspäin niin polku oli tasainen ja leveä ja sähkö avitti ihanasti. Mutta turha luulo on, että sen kuin istut satulassa ja pyörä kulkee itsestään…kyllä mäkiä joutuu tikittämään hurjaa vauhtia ja sydän lyö tuhatta ja sataa. Mutta ilman sähköavustusta, ei hommasta tulisi mitään, jos ei ole todellakin ole kovan kunnon urheilija. Pääsimme ylös ja nappasimme pakolliset maisemakuvat. Niin hiki ja kuuma oli, +31 astetta, että vettä joutui kaatamaan päähän.

Kun tulimme alaspäin niin polku muuttui kapeaksi kivisorapoluksi. Oli pysyttävä keskellä sorapolkua, ettei ajautunut polulta pois ja kaatunut. Mäet olivat jyrkkiä, jarruttaa piti ja ohjata pyörää kieli keskellä suuta. Yhdessä kohtaa oli suota ja suon ylittämiseksi oli laitettu kolme lankkua vierekkäin. Ajattelin, että nyt on talutettava, etten horjahda lankuilta alas. Talutin pyörää ja heti lankkujen jälkeen alkoi jyrkkä ylämäki. En päässytkään takasin pyörän selkään, koska en saanut yhtään vauhtia pönkäistä pyörää liikkeelle eli minulla oli vaihtoehtoina peruuttaa lankuille ja koitaa päästä pyörän selkään tai taluttaa pyörä (joka painoi yli 20 kg) mäen ylös. Päätin taluttaa ja mäen päällä meinasi usko loppua, olin niin hengästynyt että luulin sydämeni pomppaavan ulos. Tokeninhan minä siitä pikkuhiljaa ja matka jatkui. Matkan päätteeksi käteni tärisivät niin, että kahvin juonnista ei tullut mitään. Jarruttaminen oli saanut käteni hapoille ja yhtään sitä ei auttanut edellisen perjantain perheen hyvinvointipäivän padeli ottelu. Padelinkin jälkeen oikea käteni oli niin kipeä, samoin kylki, kun koitin hosua ja kurkotella palloa. Pallolajit eivät ole vahvin alani, olen yksilösuorittaja mitä tulee urheiluun 🙂

Seuraavana aamuna mieheni mielestä otamme cabini hissin ylös, pyörät mukaan ja pyöräilemme sieltä ylhäältä alas. Kun tulimme Pisteeseen, niin nämä ”pro pyöräilijät” parveilivat ympäriinsä kunnon kypärä päässä leukasuojalla, hanskat käsissä ja suojat jaloissa. Kysyin mieheltäni, että ollaanko me tosiaankin menossa tonne ylös, mihin nämä puoliammattilaiset menee. Joo sieltä pääsee rauhallisia reittejä alas, hän sanoi. Minähän olen sellainen, että kun minua jännittää, niin rupean tirskumaan. Mieheni ei taas kestä tirskumistani tai yleensäkin naurukohtauksia, mitä minä ja Gabi välillä saamme, vaan yleensä hän pyörittää hitaasti päätään ja kävelee pois.

Tässä kuvassa olen kauhusta kankeana ja tirskun vaikka yritänkin näyttää reippaalta!

 

Tänne ylös tulimme ja ylhäältä lähtee useita reittejä alas ja me lähdimme sitä helpointa reittiä. Ihan aluksi voin sanoa, että reitti ei ollut helppo. Se oli ihan huippu mutkikas ränni, jota lähdimme alaspäin. Jarrutin kädet kankeina ja pelkäsin joka kurvissa, että lennän kurvista ulos metsään. Reitti tasaantui kuitenkin suht äkkiä ja sitten se oli loivempaa menoa, vaikkakin kurvit olivat jyrkkiä. Laskimme sieltä alas Pessarin puolelle. Huilasimme Pessarissa hetken ja ihastelimme poroa, joka jolkotteli pihassa. Emme ottaneet hissiä enään ylös vaan pyöräilimme takaisin kämpälle ja palautimme pyörät vuokraamoon. Vinkkinä voisin antaa, että pyöräilyssä, jos sitä tekee useita päiviä,  niin olisi hyvä olla pehmustetut housut, koska satula on kova. Ohkaiset hanskat myös varmasti auttavat jarruttamisessa, joten ne laitan käteeni seuraavan kerran.

Ruka oli positiivinen kokemus myös kesällä. Itse en ole ollut kesällä Lapissa, jos 10. päivän partioleiriä Kolilla 80-luvun alussa ei lasketa. Tekemistä Rukalta löytyy koko perheelle eli on lajeja mistä valita. Ajoimme Posion kautta Vaasaan ja kävimme Pentikin myymälässä. Mitään ei mukaan liikkeestä lähtenyt, koska tarvetta ei millekään ole, mutta kaunis liike ja paljon kaikkea ihanaa heiltä löytyy.

Tapaatko sinä käydä Lapissa kesäisin?