11.12.2018 |

Kiitos ei uimapuvulle

Kiitoseiuimapuvulle

Olen huomannut, että aina kun lähden matkoille eli pois tutusta ympäristöstä, minulle tulee halu kirjoittaa muista aiheista kuin vaatteista. Tiedän, että siihen vaikuttaa juuri se ilmapiirin muutos. Sitä menee kuin höyryjuna eteenpäin päivästä toiseen, viikosta kuukauteen. Ajatukset pyörivät suht samaa rataa työn ja kodin välillä. En yhtään ihmettele, että luovan työn ihmiset lähtevät välillä muihin ympäristöihin tekemään töitään. Luovuus pääsee uuteen ulottuvuuteen miljöötä vaihtamalla.

Saan myös uusia ideoita reissuillamme, jotka liittyvät yritykseen. Miten se menikään: Välillä ei näe metsää puilta. On hyvä ottaa etäisyyttä aina kun pystyy.

 

Kiitos ei uimapuvulle

Rakastan vaatteita. Oikeastaan kaikenlaisia vaatteita, mutta yksi vaatekappale, jota en rakasta on uimapuku ja bikinit. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että muut naiset pukeutuvat uimapukuihin tai bikineihin. Olivat ne malliltaan tai väreiltään millaisia tahansa. Mutta itse en tykkää pukeutua niihin. En pidä siitä, paljonko paljasta pintaa jää näkyville. En pidä siitä, että ne paljastavat varsinkin tähän aikaan vuodesta valkoisen ihoni, ryppyiset reiteni ja löysät käsivarteni. Kiitos ei, nämä vaatteet eivät ole minua varten.

Kiteyttäisinkö edelliset lauseet siihen, että en ole sinut itseni kanssa? En usko. Yksinkertaisesti en halua pukea uimapukua päälleni aivan kuin toiset eivät halua pukea mekkoa päällensä

 

Kiitos ei uimapuvulle

Me naiset olemme loistavia keksimään asioita, jotka meissä ovat huonosti. Yhden mielestä hänellä on paksut ja lyhkäiset jalat, joku on taas mielestään liian leveälanteinen, joillakin on rumat polvet, joillakin taas paksut käsivarret jne. Olen kuullut elämäni aikana paljon kommenteja naisten vartaloista, välillä niin uskomattomia etten tiedä mitä sanoisin.

Meillä jokaisella on vartalaossamme kohta, joka ei miellytä. Mutta voin luvata, että kukaan muu kuin sinä itse et huomaa sitä kohtaa. Jotkut asiat voivat tulla omasta päästä ja jotkut asiat toisten sanomina.

Muistetaan olla armollisia itsellemme ja myös toisillemme.

 

Kiitos ei uimapuvulle

Meillä on ollut mieheni kanssa varsinainen urheiluloma täällä Floridassa. Olemme aina käyneet lenkillä ja kuntosalilla täällä ollessamme, mutta nyt olemme olleet aikaisempaa ahkerampia. Joka toinen päivä olemme uineet ulkouimalassa. Minä olen uinut 1 km ja mieheni 1,250 km. Meillä menee juuri sama aika uimiseen. Minä en ole mikään uimari, eikä se kuulu suoikkilajeihini, mutta se on loistavaa treeniä koko vartalolle. Mieheni on hyvä uimaan, sen hän on oppinut jo pikkupoikana uimaseurassa ollessaan.

Joka toinen päivä olemme sitten käyneet myös kuntosalilla. Fort Lauderdaleen, kauppakeskus Gallerian yhteyteen on avattu 3 kk sitten uusi, upea kuntosali. Se on juuri sopivan  kokoinen ja siellä on kiva käydä. Se on myös hyvä, että sinne voi ostaa kerta- ja viikkokortin. Aina se ei täkäläisille, varsinkaan isommille kuntosaliketjuille, sovi. He haluavat pidempiaikaista sitoutumista ja se taas ei sovi lomailijalle.

Polkupyörät ovat olleet pitkästä aikaa myös kovassa käytössä.

Pyöräilystä ja uimapuvusta tuli mieleeni, että kesällä -96, kun Gabi oli vajaat 4-vuotias, hän harjoitteli ilman apupyöriä ajamista. Muistan kun polvet ja jalat paikattiin päivittäin naarmuista mitä tuli, kun hän kaatuili polkupyörällä. Housuja hän ei suostunut pukemaan jalkaansa, ainoastaan uimapuvun, jossa oli prinsessamainen tyllikantti pepun kohdalla.

 

Kuntosalilla käy paljon aikuisia, keski-ikäisiä ihmisiä. Muutamat parit treenaavat yhdessä. Eli toinen treenaa ja toinen palautuu siinä välissä ja sitten he vaihtavat vuoroa. Ehdotin miehelle samaa, mutta hänen mielestä vain ”young lovet” tekevät niin. Siis vastarakastuneet ihmiset:) Olemme olleet jo kuulemma niin kauan naimissa, 28 vuotta nyt jouluna, että osaamme olla erossa sen ajan kun treenaamme. Hän puhuu kyllä asiaa. Minä laitan kuulokkeet korviin, musiikin kovalle ja uppoudun omaan maailmaani vajaaksi tunniksi. Vitsit, miten tykkään siitä.

Tämän maximekon näittekin Gabin yllä tässä postauksessa.
Miten monta käyttötarkoitusta onkaan mekolla, jossa on napitus ylhäältä alas saakka.

 

Kiitos ei uimapuvulle

Katsotaan nyt muuttuuko mieleni uimapuvun suhteen, jos jaksan treenata koko kevään. Vahvasti epäilen, en pitänyt uimapukua silloinkaan, kun olin paremmassa fyysisessä kunnossa.

Kaikki vaatteet eivät ole kaikille ja minulle ei ole uimapuku. Mitä vaatetta sinä et mielelläsi pue päällesi?

 


10 kommenttia

  1. Sirkka sanoo:

    Minishortsit, siis ne hyvin lyhytlahkeiset. Niitä en päälleni pue. Paljastavat liikaa, ja eivät ole minusta aikuisella naisella tyylikkäät – edes lomaympäristössä kuumalla ilmalla. Ihanalta kuulostaa kuntolomanne ja tuo mitä kirjoitit luovuuden katoamisesta arjen rutiineisssa, on ihan totta. Irtiotot maksavat itsensä takaisin kun päätänsä välillä tuulettaa muissa ympyröissä. Sen jälkeen normiarkikin tuntuu taas palkitsevalta.

    • Kata sanoo:

      Hei Sirkka ja kiitos viestistäsi! No totta, sellaiset superlyhkäiset shortsit eivät sovi kenellekään, ne ovat mauttomat. Minusta ne ovat kamalia myös nuorilla tytöillä/naisilla, kun peppu näkyy. En ymmärrä niitä ollenkaan. Niin totta, pään tuuletus on enemmän kuin jees. Se on virkistävää, kuten edesmennyt mieheni isä tapasi sanoa. Ihanaa joulun odotusta sinulle, Kata

  2. Seija sanoo:

    No, mutta Kata mikä kuva sinusta tuo missä mekko osittain auki ja näkyy hiven sitä uimapukuakin, hiukset merituulessa hulmuten katse rannalle päin. Ihan huippumalli siinä salaperäisenä. Täytyy sanoa Porilaisittain et kyl sää ossaat ja sää oot kommee malli.

    • Kata sanoo:

      Hei Seija ja kiitos viestistäsi:) Hah, hah saitpas hymyn huulilleni 🙂 Noh, enpäs nyt puhuisi huippumallista, mutta iso kiitos kauniista kommentistasi:) Itsekin hieman oppinut ”poria” kun meillä vierailee Gabin seurana porilainen nuorimies. Ainakin sana ”juu” on tarttunut minuun:)) Ihanaa joulun odotusta, Kata

  3. Marianne sanoo:

    Oi kun kiva postaus ja kuvat kuin raikas tuulahdus!. Minä en pukisi sitä kuuluisaa makkaran kuorta:). Mekin käymme yhdessä salilla, tai siis minä menen jumpalle ja mies salille. Joskus hän uhrautuu tulemaan venyttelytunnille mukaan. Treeni-iloa 🙂

    • Kata sanoo:

      Hei Marianne ja kiitos viestistäsi:) Hah, hah no ei kiva. Vähän pitää jäädä happea väliin:) helpottaa, kun mennään salille yhdessä. Saa toisesta tukea että nyt ylös sohvalta ja nokka kohti salia:) Kiitos ja hyvää joulun odotusta, Kata

  4. Kaisa sanoo:

    Voi että kun tykkään blogistasi Kata!

    Minulle paljaat käsivarret on se psykologinen nou nou. Hihattomissa paidoissa on alaston olo, enkä usko asian muuttuvan, vaikka kuinka pikkuallit katoaisivat. Toki mihinkäs ne katoaisivat…

    Ihanaa Joulun odotusta Sinulle ja perheellesi sekä tsemppiä loppuvuoteen!

    • Kata sanoo:

      Hei Kaisa ja kiitos viestistäsi:) Sama juttu kyllä täällä myös, oih ne käsivarret…Olen ottanut oikein järeät aseet nyt käyttöön ja katson auttaako. Olen tehnyt tehotreeniä alleille ja haballe. Näin täällä Floridassa kuntosalilla monta ikäistäni/vanhempaa naista joilla oli kauniit ja timmit käsivarret. Sain siitä hieman potkua, että ehkä jos oikein jaksaa treenata niin se voisi auttaa. Katsotaan, miten innostus jatkuu. Samoin sinulle, ihanaa joulun odotusta, Kata

  5. Sanna sanoo:

    Kierrän kotelomekot kaukaa…

    • Kata sanoo:

      Hei Sanna ja kiitos kun kommentoit:) Ok! Noh, onneksi löytyy paljon muitakin malleja nykyään. Ennen oli tosiaan aina vain kotelomekkoja. Hyvää viikkoa sinulle, Kata

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *