Ajattelin, että kaksi postausta Rukalta riittää, mutta teimme muutaman kivan aktiviteetin vielä, joista en malta olla kertomatta.

Gabi oli varannut meille pöydän lauantaiksi ns. ”late lunch” Ruka Peak ravintolasta. Olemme muutamia kertoja aikaisemminkin yrittäneet saada ravintolaan pöytää, mutta jos ei ole ajoissa liikenteessä, varsinkin sesonkiaikoina, on pöydän varaaminen vaikeata. Ruka Peak ravintola on heidän hotellin yhteydessä oleva ravintola eli se on pieni ravintola, paikkoja on noin 20 ja hotellissa on 8 kpl kahden hengen hotellihuoneita.

Lounas menu ilmoitettiin meille sähköpostilla eli menuta ei saanut itse valita. Minä ja Gabi emme syö lihaa, joten lounas oli kalapainotteinen. Alkupalaksi oli palsternakka keitto, pääruoaksi siikaa ja jälkkärinä oli piimä pannacotta. Ruoka oli tuoretta ja maukasta. Paikka on kaunis ja suosittelen käymään siellä, mutta pöytävaraus on välttämätön.

Lauantai aamuna teimme brunssin, josta onkin kuva hieman alempana. Brunssin jälkeen kävelimme Ruka keskukseen ja menimme istumahisseillä ylös tunturin päälle ja laskimme kelkoilla alas. Laskimme kelkoilla reilu vuosi sitten ensimmäisen kerran ja se on hauskaa. Ekalla kerralla änkesimme mieheni kanssa samaan kelkkaan, koska minua jännitti laskeminen, mutta nyt laskin yksin eikä jännittänyt yhtään. Zipline eli köysirata on minulta vielä kokematta, siihen joudun keräämään vielä rohkeutta. Katsotaan jos ensi kesänä olen rohkea nainen.

Liukumäestä voi lukea myös tästä postauksesta.

Meillä on usein vakio brunssi eli siihen kuluu munakokkelia, avokadoja, juustoja, leipää, korianteria, suolakurkkuja, lohta, marjoja, vihanneksia, leipää, tuoremehua ja tottakai kahvia. Juhlapäivinä brunssiin kuuluu myös Mimosaa, mutta ei tällä kertaa. Mimosat nautimme Uuden Vuoden brunssilla.

Sunnuntaina lähdimme melomaan. Keskimmäinen poikammekin saapui Rukalle perjantaina illalla, niin ajattelimme että sunnuntaina on oltava vielä jotain kivaa tekemistä. Pari lähti ajamaan sunnuntaina aamulla kohti Helsinkiä eli meitä oli viisi melojaa. Kun saavuimme melonta paikalle, niin saimme valita joko omat kanootit tai sitten Intiaanikanootit, joihin mahtui pari henkilöä. Valitsimme nämä yhden henkilön kanootit ja hieman kyllä rupesi jännittämään, koska en ole koskaan melonut tällaisella kanootilla. Pahin pelkoni oli, että kanootti olisi niin kiikkerä, että kaatuisin ja joutuisin uimaan jääkylmässä vedessä.

Tässä on Gabi melomassa

Onneksi pelko kaatumisesta oli turha. Kanootti ei ollut kiikkerä eikä siellä pysyminen aiheuttanut mitään ongelmia. Kanootti retki oli reilu 10 km ja meloimme sen kahdessa tunnissa. Meillä ei ollut opasta, ainoastaan ohjeet reitistä ja meidän hakupaikasta. Melominen oli kivaa. Vedessä on virtauksia, joten välillä sai levätä melomisesta ja vain ohjata, koska kanootti meni itsestään. Maisemat olivat kauniit ja koko homma oli rentouttavaa. Yhdessä kohtaa poro ja sen vasa juoksi edestämme joen poikki toiselle puolelle. Mies tokaisi, että tuleekohan sieltä karhu perässä, mutta onneksi ei tullut!

Eilen aamulla kun heräsimme, niin tunsimme käsivarsissa että olimme meloneet!

Melontaretki oli Oulangan kansallispuistossa ja lähtö oli Kiutakönkään alapuolelta. Kiutakönkään koski näkyy selkäni takana, edellisessä kuvassa. Ihana ruskaloma ja erittäin aktiivinen sellainen. Me tykätään kun on tekemistä:)

Näillä näkymin olemme seuraavan kerran Rukalla ja Villa Irmassa viettämässä Uutta Vuotta.

Voit seurata Villa Irmaa Instagramissa @villairma_ruka ja katsoa Villa Irman kotisivut täältä.