Katan tyyliblogi

Pukeutumisvinkkejä ja asukokonaisuuksia

Mekot tuleviin menoihin ja Rukan reissu

En ole tainnut kertoakaan parhaita paloja meidän Rukan reissusta. Olin matkassa mieheni kanssa ja ajankohta oli Itsenäisyyspäivän viikonloppu. Meillähän tosiaan on siellä huvila nimeltä Villa Irma, joka on kaunis ja kodikas, sellainen hyvän mielen paikka. Villa Irman sijainti on ihan kymppi eli jos Rukalle menee lentäen, kuten me teimme, ei autoa tarvitse koko reissun aikana, jos ei sitä halua vuokrata. Mutta jos haluaa vuokrata auton, niin sen saa kätevästi lentokentältä, jonne se myös matkan loputtua palautetaan. Isompaa agendaa ei reissullamme ollut, kuin viettää aikaa yhdessä ja kokeilla laskettelua sekä hiihtoa monien vuosien jälkeen.

Tässä postauksessa on kaksi ihan uutta mekkoa, kummatkin todella kauniita ja sellaisia, joissa on kiva olla!

 

Asta jakku

Musta Asta jakku on ajaton ja todellinen kaunotar! Asta jakussa on ihanan tuntuinen materiaali, se on hieman röpelöinen. Jakussa on vuori ja edessä on kauniit kullanväriset napit. Edessä on taskut ja kullanväriset napit koristavat myös taskuja. Jakku on malliltaan suora ja loppuu noin lonkkaluiden päälle. Minulla on jakusta päällä koko 34.

Asta jakku on loistava irtojakku mekkojen päälle ja hameiden ja housujen kaveriksi, myös farkkujen yläosaksi

 

Juno mekko

Juno mekko on kevyt ja helppo mekko yksistään tai sen alle voi pukea kapeat housut. Juno mekossa on mustat pienet napit edessä. Malliltaan mekko on A-linjainen ja se loppuu noin polveen. Mekon sivussa on taskut. Minulla on mekosta päällä koko S.

Mekko toimii pieneen menoon tai sen voi pukea arkeen mustilla paksuilla sukkahousuilla ja reippailla kengillä. Mekon päälle on helppo pukea jakku, liivi tai neuletakki.

 

Laskettelu

Olimme reissussa kolme kokonaista päivää. Lauantaina pähkäilimme aamusta, että lähdemmekö patikoimaan Valtavaaralle vai lähdemmekö kokeilemaan laskettelua reilun 15 vuoden jälkeen. Päätimme lähteä mäkeen, koska mietimme että sunnuntaiksi oli luvattu reilusti yli -20 astetta pakkasta, jolloin silloin on turhan kylmä lasketella. Kävelimme Pisteeseen, josta vuokrasimme monot, sukset ja sauvat. Meillä ei ole enään omia lasketteluvälineitä, ne on hävitetty meidän isossa muutossa muutamia vuosia sitten. Täytyy todeta, että kun kerran on oppinut laskettelun, niin eivät ne taidot mihinkään katoa. Laskettelu tuntui siltä, kuin paussia ei olisi ollutkaan. Melko hintavaksi laskettelumme tuli kun laskee yhteen varausteiden vuokrauksen ja hissiliput, mutta kiva oli huomata että taidot ovat tallella, eikä laskettelu ja vauhti pelota meikäläistä. Noh, laskettelun kohokohta on tottakai after ski eli kävimme minttukakaolla Ihqussa, jossa tapasimme vaasalaisia tuttujamme.

Mies kuulemma aikoo Jouluna ruveta snoukkaamaan, koska haluaa enemmän haastetta kuin laskettelu. Tästähän lapset meinasivat saada hermoromahduksen, koska heidän mielestä 57-vuotias mies ei voi oppia enään snoukkausta ja että hän tulee katkaisemaan ranteensa kun kaatuu. Itsekin olen vähän epäileväinen hänen lumilauta innostuksesta

 

Jackie mekko

Jackie mekko on paksuhkoa viskoosia ja se soveltuu niin arkeen kuin pieneen menoon. Mekossa on V-kaula-aukko ja muutama nappi edessä. Vyötärön korkeammalla kohtaa on poikkileikkaus  ja muutama vekki, joka antaa tilaa lantiolle. Mekko ylettyy polven alle. Minulla on mekosta päällä koko XS, mekko on aavistuksen reilumpaa kokoa kuin normaalisti.

Molemmissa mekoissa on kaunis väritys, musta ja beige. Jackie mekko on aavistuksen juhlavampi kuin Juno mekko materiaalinsa, vahvemman värinsä  ja pituutensa ansiosta. Kummatkin mekot soveltuvat vaikkapa jouluun ja tulevaan Uuden Vuoden vastaanottoon!

 

Ulkoilu

Sunnuntaina heräsimme taas täydelliseen auringon paisteeseen. Pakkasta oli hieman alle -20 astetta ja lähdimme kävelemään metsäpolkua pitkin Valtavaaralle. Metsässä oli valmis hyvin kävelty polku mitä kiipesimme ylöspäin reilut puoli tuntia. Metsässä oli niin upeata! Puissa oli riippulunta ja aurinko paistoi. Pidimme kuvaus ja video pausseja, kaksi somehaita kun on matkassa 🙂 Niin reippaita emme olleet, että olisimme kiertäneet koko Valtavaaran lenkin. Syy siihen ei ollut se, että kunto olisi pettänyt, vaan jo sovittu tapaaminen, jota ennen oli kiva ehtiä saunaan ja hieman levätäkin…ja toiseksi se, että meillä ei ollut eväsreppua mukana. Se on mielenkiintoista, miten erilainen ilma oli Rukalla kun vertaa Helsinkiin. Kun meillä on kotona -10 astetta, niin se tuntuu niin jäätävältä, se pureutuu luihin ja ytimiin ja Rukalla -20 astetta ei tuntunut pahalta koska se oli kuivemman tuntuista ilmaa. Helsingissä ilma on kosteaa ja siksi niin kylmän tuntuista.

Siskollani ja hänen perheellä on myös huvila ihan meidän naapurissa, joten olimme illalla heidän kanssa syömässä Riipisellä. Ruoka ja seura oli loistavaa

 

Hiihto

Maanantaina menimme taas suksivuokraamoon ja vuokrasimme perinteiset hiihtosukset, monot ja sauvat. Suksimies voiteli meille sellaiset ”karvapohja” sukset. En ollut koskaan hiihtänyt sellaisilla suksilla ja itse asiassa en ole hiihtänyt millään suksilla melkein 20 vuoteen. Moni on hehkuttanut, kuinka ihanaa hiihto on ja innoissani odotin sellaista loistavaa hiihtokokemusta, mutta se ei tullut. En nyt sano, että hiihto olisi ollut ihan traagista, mutta vähän ne sukset lipsuivat ja kun hiihdimme jäällä, niin maasto oli tylsä. Miehen ilmeestä näki, ettei napannut hänellekään, itseasiassa vielä vähemmän kuin minulle. Taisi hän hiihdon päätteeksi lausua ”mä en hiihdä sit enään koskaan”. Vajaat 20 vuotta sitten, kun tulimme Vaasassa hiihdon jälkeen autolle, hän nappasi sukset käteensä ja viskaisi ne metsään kuin keihäät. Uskon, että jos nämä eivät olisi olleet vuokrasukset, olisivat nämäkin lentäneet keihään lailla metsään…

Viikko Rukan hiihdon jälkeen mies tokaisi, että voisikin vuokrata luisteluhiihto välineet kun seuraavan kerran olemme Rukalla, se voisi kuulemma sopia hänelle paremmin kun ei lipsu…mietin vain, että se taitaa vaatia kovaa kuntoa, mutta toki se kunto kasvaa hiihtäessä. Mies haluaa, että osallistun kaikkeen, joten luisteluhiihtoa voin kokeilla mutta en lumilautailua!

 

Kaikki postauksen tuotteet löytyvät DOPPshop verkkokaupastamme täältä. 

Muistathan seurata meitä Instagramissa @dopphelsinki ja Facebookissa DOPP. Jos haluat ajankohtaista informaatiota ensimmäisten joukossa niin tilaa uutiskirje täältä.

Verkkokauppamme palvelee 24/7. Ennen klo. 14.00 maksetut tilaukset lähtevät samana päivänä ma-pe. Yli € 50,00 tilaukset toimitamme veloituksetta. Vastaamme tuotetiedusteluihin/tilauksiin liikkeemme aukioloaikoina shop@dopp.fi

Kategoriat

Aiheeseen liittyvät kirjoitukset

4 kommenttia

  1. Mahtavat mekot ja ihanat värit. Asta jakku on tyylikäs, leikkaus ryhdikäs ja mitkä napit! Tämä jakku kestää ajan kulun taipuen niin mekkojen, hameiden kuin housujen kanssa.

    Rukan reissun selostusta oli ihana lukea. Karvasuksilla lipsuminen on taatusti ollut kokemus ja jos maisemat ovat olleet tylsät, niin en ihmettele ettei hiihto napannut. Kerran kun on oppinut laskettelemaan, niin sen taidon osaa aina. Minttukaakakao kruunaa aina laskettelun ja on oikeaa namia.

    Apuva, lumilautailua! Itse en uskaltaisi kokeilla, mutta varo vaan Kata, että et jää kohta lumilaudalle kakkoseksi kuten ystävälläni kävi. Ystäväni mies aloitti vähän alle 60 vuotiaana snoukkauksen ja on viipottanut sen jälkeen pitkin maailmaa lumilautansa ja harrastusporukan kanssa milloin Alpeilla, Japanissa ja Kanadassa snoukkaamassa. Ystäväni on ihan sydän syrjällään ja uhannut polttaa lumilaudan juhannuskokossa, jotta saisi miehensä luopumaan snoukkaamisesta. Nyt pelkään tuon snoukkaus hulluuden tarttuvan mieheeni. Snoukkaus vie kuulemma mukanaan, mutta minulla nousee tukka pystyyn ajatuksestakin.

    Kun miehille tulee ikää enemmän niin vauhtia ja vaarallisia tilanteita pitää nöhtävästi olla elämässä enemmän kuin nuorempana. Heistä tulee ihan rasavillejä, uhkarohkeita ja kaikkia uutuus lajeja on kokeiltava aina heti. Ymmärtäisivät kuitenkin ikönsä ja sen että kaatuessa luut eivät jousta kuten nuorempana.

    Luisteluhiihtoa olen kokeillut mieheni mieliksi ja olin aivan raato kokeilun jälkeen. Se ei ollut juttuni,mutta kyllä siinä kunto kasvaa.

    • Hei Jaana! Voi kauhistus, vai on snoukkailu mennyt ystäväsi puolison veriin! Näin 33 vuoden kokemuksella sanoisin, että ei ole pelkoa, että mieheni hurahtaisi snoukkaukseen. Uskon lajin olevan niin vaativa että hän jää lajissa kakkoseksi ja palauttaa kiltisti vuokravehkeet setälle eikä suinkaan marssi urheilukauppaan ostamaan omia vehkeitä. Mutta you never know, kuten sanoit että kun miehet saavat ikää, on kokeiltava sellaisia lajeja mitä ei ole ennen kokeillut. Katsotaan tuota luisteluhiihtoa joulun maissa, luultavasti sama täällä, raatona sohvaperunana kokeilun jälkeen 🙂 Kata

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.