Asiakaspalvelu: 040 195 2113 shop@dopp.fi

Asiakaspalvelu: 040 195 2113 shop@dopp.fi


4.10.2020 |

Ladylikea ja kasarimuotia 1980-luvulta 2020-luvulle

Ladylikea ja kasarimuotia 1980-luvulta 2020-luvulle

Minkä vuosikymmenen nuori sinä olet ollut? Minä olen syntynyt vuonna -67 eli olen elänyt nuoruuteni kulta-aikaa 80-luvulla joka on jäänyt vahvasti mieleeni eikä ihme. Teininä ja aikuisuuden kynnyksellä koetaan suuria muutoksia niin henkisesti kuin fyysisestikin. On tehtävä päätöksiä, jotka vaikuttavat loppuelämään. Päätöksillä tarkoitan mm. opiskelua ja ammatinvalintaa ja ehkäpä myös kumppanin valintaa.

Olen nuoresta tytöstä lähtien seurannut muotia ja lukioaikana minusta kuoriutui täydellinen ”vaatefriikki”. Jo 16-vuotiaana itselleni selvisi, että haluan isona perustaa oman vaateliikkeen. Siitä lähtien tein töitä sen eteen, että joku päivä saan oman liikkeen. Meinasin hairahtaa toiselle polulle vuonna 1999, mutta kohtalo puuttui peliin. Onneksi.

 

Ladylikea ja kasarimuotia 1980-luvulta 2020-luvulle

Victoria paitapusero

Onko silittäminen sinusta pakkopullaa? Teetkö kaikkesi, ettei sinun tarvitse tarttua silitysrautaan? Kasautuvatko silitettävät vaatteet kodinhoitohuoneessa isoksi vuoreksi, jonka katsominenkin saa aikaiseksi tuskan hikea?

Jos vastasit yllä oleviin kysymyksiin ”kyllä”, suosittelen että jatkat lukemista. Jos vastasit kysymyksiin ”ei, rakastan silittämistä”, voit hypätä seuraavaan kappaleeseen.

Sinulle, joka vastasit ”kyllä”, niin voin kertoa, että olet löytänyt elämäsi paidan. Victoria paitaa ei silitetä, se pestään ja laitetaan henkarille kuivumaan ja vetäistään aamulla päälle. Kiitos Victoria, sinä olet minun paitani.

Voitko kuvitella, että silloin ennen, vielä kun lapset asuivat kotona, silitin kaikki heidän ja omat vaatteeni. Siis silitin kaikki viiden ihmisen vaatteet, ihmisten jotka vaihtoivat kaikki vaatteensa joka päivä eli pyykkikone lauloi kaksi kertaa päivässä. No, silitys loppui kun blogi astui kuvioihin 2014…nykyään kirjoitan blogia iltaisin, ennen silitin iltaisin…

 

Ladylikea ja kasarimuotia 1980-luvulta 2020-luvulle

Verdi housut

Verdi housut ovat modernit versiot sieltä 80-luvulta. Voitaisiin kutsua näitä housuja moderneiksi haaremihousuiksi.
Verdi housuissa on leveä vyötärönauha ja vyötärö on korkea, se ylettyy vartalon kapeimpaan kohtaan. Edessä on vekit, jotka on neulottu noin 5 cm ylhäältä kiinni. Tämä on hyvä kikka, koska vekki pitää massukan kurissa ja varsinkin sivuprofiili näyttää sievemmältä kun vekit eivät aukea. Sivuissa on taskut, mutta taskut on tuotu hieman housujen eteen. Tämä kikka takaa takaa sen, että taskut eivät pullota lantion kohdalta. Lahkeet ovat löysät jo reisien kohdalta ja housun lahkeissa on tapit, joissa on kaksi nepparia.

Gabi nimittää housuja Alladin housuiksi ja hän on ihan innoissaan näiden housujen mallista! Itse en taas ihan heti syttynyt, koska olen elänyt nämä housut jo kerran, mutta ovathan nämä hyvän näköiset päällä. Vartalo näyttää sutjakalta ja pitkältä. Juu, tykkään!

Minulla on housuista päälläni koko 34. Housujen mittataulukko löytyy Doppshop verkkokaupastamme.

 

Ladylikea ja kasarimuotia 1980-luvulta 2020-luvulle

80-luvun suosikkituotteet

Kuten ylempänä mainitsin, minusta kuoriutui vaatefriikki jo lukioaikana. Silloin ei tietokoneita tunnettu vaan ostettiin muotilehtiä, joita kannoin selkä vääränä kotiin. Lukioaikana kudoin itselleni useita villapaitoja. Äitini on aina osannut kutoa, joten hän auttoi minua kutomisessa. Hän osti myös minulle ompelukoneen, jolla neuloin vaatteita. Muistan useita asuja mitä minulla oli, mutta suosikkihousuni olivat juuri kuvan tyyliset housut, mutta ne olivat valkoiset. Yhdistin housuihin itse neulomiani ja kutomiani lyhkäisiä laatikkopaitoja ja neuleita. Toinen suosikkivaatteeni oli lepakkohihainen trikoopaita, jonka selkäosassa oli V-aukko. Ostin sen Vaasan Seppälästä, kun ylioppilaskirjoitusten jälkeen pääsin sinne kesätöihin. Rakastin myös olkatoppauksia, mitä isommat, sen parempi. Ja paksut vyöt vyötäröllä, miten ihania ne olivatkaan.

Muistatko haaremihousut? Ne housut, joissa haara roikkui polvien kohdalla. Muistan, että en pitänyt siitä housumallista silloin enkä pidä niistä edelleenkään. Housut näyttivät siltä, kuin housuissa olisi ollut jotain muutakin kuin pelkkää ilmaa…Lievästi roikkuvat housut (pari senttiä haarasta) ovat ok, mutta että haara on polvissa, niin ei kiitos!

 

Ladylikea ja kasarimuotia 1980-luvulta 2020-luvulle

Ladylike

Toisella ja kolmannella lukiossa pukeuduttiin ladymäisesti. Kun katson kuvia vuodelta 1985 niin näytän yhtä vanhalta kuin nyt tai jopa vanhemmalta! Minulla oli musta liivihame, joka ylettyi polven alle. Liivihameen alla minulla oli valkoinen paitapusero, joka oli napitettu ylös saakka kiinni, mustat ohkaiset sukkahousut ja mustat ballerinat. Takkina minulla oli polveen ylettyvä slimmattu villakangastakki. Talven tullessa vaihdoin jalkaani mustat matalat nahkasaappaat. Noh, jos vaatetus ei kuulosta kovin aikuismaiselta, niin ne hiukset kuulostavat kyllä. Hiukseni olivat edestä lyhyet ja jakaus oli keskellä päätä, hiukset ylettyivät hieman korvien päälle ja takaa ne ylettyivät niskaan. Hiuksissa oli permanetti joka föönattiin pienellä pyöröharjalla kiharaksi ja viimeisteltiin ”piippaussaksilla”. Sivut korvien päältä käännettiin taaksepäin. Olin ruskea kuin kahvipapu, koska tykkäsin käydä solariumissa ja rakastin pinkkiä huulipunaa ja kirkkaansinistä ripsiväriä ja kajalia.

Nyt ajatuskin hiusteni leikkaamisesta lyhkäisiksi ja permanentistä saa sydämeni sykkimään kiivaasti. Toki hiukset olisivat varmasti moninkertaisesti paksumman näköiset kuin nyt, mutta minä olen pitkän tukan nainen. On se tukka sitten ohut ja liru, mutta se on pitkä ja saan sen ponnarille pois kasvoilta. Olen sanonut Gabille ja kampaajalleni Ninalle, että kun rupean puhumaan lyhyestä tukasta, niin palauttakaa minut maanpinnalle!

 

Ladylikea ja kasarimuotia 1980-luvulta 2020-luvulle

Keeppi

Mitä puet mekon päälle, kun lähdet juhliin? Kauniin mekon päälle ei voi pukea toppatakkia. Silloin esiin astuu tyylikäs ja ajaton keeppi. Keepin voi heittää suoraan mekon päälle tai sen voi pukea villakangastakin päälle matkan ajaksi.  Keeppi toimii harteilla teatterissa ja konserteissa, missä on yleensä kylmät tekonahkapenkit. Se toimii myös illallisella ravintoloissa, jonka ulko-ovesta vetää. Olen pukenut keepin myös farkkujen ja poolopaidan kanssa lentomatkalle. Näin keepille tulee lisää käyttöä, sitä ei tarvitse mieltää ainoastaan juhlaan.

Mieti vaatetta ostaessa, että mihin kaikkeen voit sitä yhdistää! Ja käytä myyjän apua, me ainakin kerromme mielellämme asuvaihtoehtoja. Emme halua, että ihana uusi tuote jää käyttämättömänä kaappiin.

 

Ladylikea ja kasarimuotia 1980-luvulta 2020-luvulle

Madison mekko

Madison mekko on upea ja kaunis! Tällaista mekkoa en ole koskaan ennen nähnytkään, oletko sinä? Miten upean vartalon Madison mekko loihtiikaan kantajalleen! 

Kysyin Instagramissa toiveitanne videon suhteen eli mitä asuvideoita haluaisitte nähdä. Muutama toivomus oli asuista, jotka hoikentavat. Tässä on mekko, joka hoikentaa ja syy on se, että mekon ”ulko-osa” on musta. 

 

Ladylikea ja kasarimuotia 1980-luvulta 2020-luvulle

Madison mekossa on loistava ratkaisu eli mekko näyttää siltä, kuin kukallisen mekon päälle olisi puettu pitkä jakku, jossa on vyö. Näin ei kuitenkaan ole, vaan Madison on mekko ja musta jakku on neulottu kukkamekkoon kiinni. Mekon takana on vetoketju, joten mekko on helppo pukea päälle. Mekossa on V-kaulaukko, joka ei ole liian syvä ja ja avonainen, hameosa on pliseerattu.

Minulla on mekosta päälläni koko S. Itselleni koko S istuu napakasti, lihoamisvaraa S kokoisessa mekossa ei itselleni ole eli montaa korvapuustia se ei anna anteeksi. Löydät mekon mittataulukon Doppshop verkkokaupastamme.

 

Ladylikea ja kasarimuotia 1980-luvulta 2020-luvulle

Jos sinun pitäisi käyttää yhtä vaatekappaletta loppuelämäsi, mikä se olisi?

Tähän kysymykseen minun on helppo vastata! Ehkä taidat arvatakin mikä se on..aivan oikein, se on valkoinen paitapusero. Voin heivata kaikki muut yläosat, paitsi klassista valkoista paitapuseroa. Mallista ja materiaalista ei väliä, kunhan se on valkoinen ja siinä on kaulus ja napit edessä.

Perustele valintasi: Valkoinen paitapusero sopii kaikkiin alaosiin, kaikkiin tilaisuuksiin, se raikastaa kasvot ja saa asun näyttämään freeshiltä. Valkoinen paitapusero yhdistettynä hameeseen tai housuihin eikä koskaan mene pieleen.

 

Ladylikea ja kasarimuotia 1980-luvulta 2020-luvulle

Victoria paitapusero

Victoria paitapuserossa on klassinen kaulus, napit edessä, malliltaan se on suora ja se ylettyy lantiolle. Paitapusero ei ole leveä ja ”over size”, se on juuri sopiva jätettäväksi kapeiden housujen päälle, mutta se on helppo pukea myös hameiden/housujen sisälle tai hihattomien mekkojen alle.
Victoria paidassa on erikoisuutena sen hihat. Olkapäillä on sievät rypytykset ja hihat ovat puhvimaiset jotka loppuvat leveihin rannekkeihin. Ylänapin voi pitää kiinni, jolloin lookista tulee terävä tai jättää napit auki, jolloin lookista tulee rennompi.
Minulla on paidasta päälläni koko 34. Paidan mittataulukko löytyy Doppshop verkkokaupastamme.

Victoria paidassa on myös 80-luvun fiiliksiä. Rypytetyt olkapäät eivät ole niin leveät kuin silloin ennen eikä paidassa ole olkatoppauksia. Muuten, on tärkeää mistä rypytykset alkavat. Alkavatko ne olkapäiden jälkeen vai päältä. Päältä on parempi, kuten Victoria paidassa, tällöin ne eivät levitä hatioita!

 

1999 meinasi kohtalo puuttua peliin…

Alkuvuodesta 1999 Gabi oli 7-vuotias ja pojat olivat 4- ja 5-vuotiaita. Olin kuullut, että Finnair hakee lentoemäntiä. Tein hakemuksen ja pääsin haastatteluun. Muistan kun menin haastatteluun, minua jännitti eritoten oma pituuteni. Hakemuksessa luki, että minimi pituusvaatimus lentoemännälle on 163 cm. Kun menin haastattelupaikkaan, niin vastaani tuli nuori nainen, joka itki. Arvasin heti, että hän ei ollut läpäissyt pituusvaatimusta ja hänet oli passitettu kotiin. Tiesin itsekin olevani ihan hilkulla pituuden suhteen, mutta läpäisin 163 cm pituusvaatimuksen. Läpäisin myös testit ja pääsin lentoemäntäkurssille joka alkoi tammikuussa vuonna 1999. Olin siis silloin 31-vuotias kolmen pienen lapsen äiti. Lentoemäntäkurssi kesti kaksi kuukautta ja se oli intensiivinen ja tehokas kurssi, joka vaati paljon kotitehtäviä ja lukemista. Kokeita kaikista mahdollisista aiheista oli jatkuvasti. Kun valmistuimme maaliskuun lopussa niin olimme toinen kurssi, joka joutui reserviin eli emme päässeet heti töihin. Finnairin taloustilanne ei silloin ollut hyvä.

 

Ladylikea ja kasarimuotia 1980-luvulta 2020-luvulle

Ladylikea ja kasarimuotia 1980-luvulta 2020-luvulle

…kohtalo jatkuu

Vuoden 1999 talvella saimme tietää, että Vaasasta vapautuu loistava liiketila kesällä 2000. Muistan, kun kuulin asiasta niin ajattelin, että se liiketila on minun ja tulevan vaateliikkeeni! Minun oli saatava se liiketila. Silloin ei liiketiloja ollut tarjolla, kaikki hyvät liikepaikat olivat vuokrattuina ja uusia vuokralaisia oli jonoksi asti. Mieheni hoiti liiketila-asian ja sain vuokrattua tilan, jossa avasin Suomen ensimmäisen Jackpot&Cottonfield liikkeen 3.8.2000. Siinä tilassa olimme 9-vuotta ja viereisessä liiketilassa seuraavat 8-vuotta eli yhteensä 17-vuotta toimimme Vaasassa, Vaasan parhaalla liikepaikalla ydinkeskustassa.

Keväällä 2000 minulle soitettiin Finnairilta, että nyt olisi meidän kurssin vuoro aloittaa työt, mutta jouduin sanomaan heille ”ei kiitos”. Aloitin uuden urani lasten syntymän jälkeen yrittäjänä enkä lentoemäntänä. Näin jälkikäteen olen miettinyt, että en usko että lentoemäntätyöni olisi sopinut meidän perheellemme. Se, että olisin joutunut olemaan poissa kotoa, ei olisi toiminut. Me asuimme silloin Espoossa ja meillä ei ollut tukiverkkoa siellä vaan meidän molempien vanhemmat ja minun sisarukset asuivat Vaasassa. Toki liikkeen avaaminen, kun lapset ovat pieniä, on myös todella haastavaa, mutta kun muutimme takaisin Vaasaan ja avasin liikkeen Vaasassa, niin saimme paljon kotiapua lähinnä minun äidistäni. Mieheni oli töissä vielä Helsingissä ensimmäisen talven kun liike aukesi, joten onneksi minulla oli äitini, joka auttoi.

Äidit ovat korvaamattomia. Oma äitini on aina auttanut lastenhoidossa ja kotitöissä, kun olen ollut töissä. Nyt siskoni auttaa hänen tyttäriään lastenhoidossa ja toivottavasti minäkin saan auttaa meidän lapsia lastenhoidossa ja kotitöissä sitten joskus…

 

Ladylikea ja kasarimuotia 1980-luvulta 2020-luvulle

Nämä tuotteet löytyvät liikkeestämme ja Doppshop verkkokaupastamme.

Palvelemme liikkeessä ma-pe 11-18 ja la 11-16.
Verkkokauppamme palvelee 24/7. Vastaamme verkkokauppa tilauksiin liikkeemme aukioloaikoina. Seurailethan sähköpostiasi, joskus viestimme voi mennä roskapostiisi.


4 kommenttia

  1. Mankka sanoo:

    Mä niin muistan -80 luvulta nuo taaksepäin piipatut kiharat. Siniset ripsivärit ja vaaleat huulipunat. Olkatoppauksia ei voinut olla liikaa. Less is more ei todellakaan ollut slogan tuolloin.
    Ihana tuo mekko+liivi yhdistelmä

    • Kata sanoo:

      Hei Mankka ja kiitos kun kommentoit! No just niin, tuo slogan ei pätenyt tuolloin :)) Ihana saada sopivissa märin kasari fiiliksiä vielä tämänkin päivän muotiin! Ne piristää:) Mukavaa viikkoa ja kiitos lauantain asiakasillasta! Olitte kaikki niin ihanan pirteitä naisia! kata

  2. HeidiS sanoo:

    Olipa mukava lukea muistojasi eri aikakauden vaatetuksesta. Itse muista myös mm nuo haaremihousut, puhvihihaiset puserot, kimallelangan vaatteissa, ne olkatoppaukset niin puseroissa kuin jakuissa, kapean solmion isältä lainatun paidan päällä, pompadour korot ja puhumattakaan hiusten ’ vääntämisestä’ aamuisin ulospäin sen aikaisella föönillä/ harjalla ja kihartimella – oi niitä muistoja mitkä noihin vaatteisiin, hetkiin ja nuoren ihmisen elämänjanoon liittyvätkään.

    Jotenkin ajattelen nyt että tämänpäivän vaatetukseni on enemmänkin tavallista mutta ei tylsää arkipukeutumista kuin silloin nuorena piti aina olla niin loistava ja joukosta erottuva. Kumpi sitten lienee mukavampaa niin nykyinen ihanan yksinkertaisen ja itselle sopiva/mukava lisättynä jollain omalla twistillä. Mutta on se niin ihanaa edelleen välillä olla viimeisen päälle laitettu, ’buunattu’ ja ah niin niin naisellinen korkokenkineen, heiluvine helmoineen. Ihanaa lokakuun alkua, HeidiS

    • Kata sanoo:

      Hei Heidi ja kiitos kun kommentoit:) Ihanat muistot sinulla! Se on niin totta, silloin oltiin niin täynnä kaikkea ”extraa” asuissa. Nyt on klassisuus ja hillitty muoti niin pop. Mutta minustakin on kivaa, että asussa on jokin jippo/yksityiskohta joka tekee siitä mielenkiintoisen. Sama täällä, rakastan kun saan fixata itseni juhlakuntoon! Minusta on ihana käydä ottamassa kampaus ja meikki ja pukea ihanat vaatteet päälle, jossa tuntee itsensä kauniiksi. Oih, juhlia odotellessa! Samoin sinulle, aurinkoisia piviä! Kata

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *