Olimme bookanneet perheemme kanssa ns. ”lauantain perhepäivän” jo aikoja sitten. Minulla on tapana kysellä lapsilta heidän viikonloppu menoista hyvissä ajoin. Kun kysymyksessä on kolme + kaksi aikuista lasta, niin aikataulujen yhteensovittaminen ei aina ole helppoa. Välillä kaikki eivät pääse mukaan yhteisiin rientoihin, mutta sekin on minusta ok, että hajauttaa aikaa lasten kanssa. Näin pystyy helpommin juttelemaan asioista ja paneutumaan jokaiseen erikseen. Yhdessä kun ollaan, niin silloin juttelemme, syömme ja vietämme aikaa kaikki yhdessä, silloin yhden kanssa juttelu ei ole yhtä intensiivistä.

Lauantain perhepäivä alkoi puolelta päivin veneilyllä ja hupentui terassillamme auringon laskuun. Lapset lähtivät ”baariin” ja me menimme Valoran ja Jaden kanssa untenmaille.

 

Anopin tyyli

Päivämme alkoi veneilyllä Helsingin saaristossa. Suojaan aina tarkasti kasvoni auringolta, koska en halua niihin turhia ryppyjä. Minusta turhat rypyt tulevat juuri liiallisesta auringosta. Olen lukenut, että 80% rypyistä johtuu auringosta. Ikärypyt kestän, mutta aurinkoa vältän varsinkin kasvojen ja kaulan alueella. Käsistä ja jaloista en ole yhtä tarkka, mutta suojaan ihoni aina vähintään 30 suojakertoimella.

Opin hattu/huivi tyylin edesmenneeltä anopiltani. Hän suojasi aina kasvonsa auringolta, joten hän käytti hattua. Hän olikin upea ihoinen ja varsin rypytön reilu 80-vuotiaaksi asti. Veneillessä hän sitoi huivin hatun ympärille, juuri kuten minäkin tuossa kuvassa. Näin hattu suojasi kasvot auringolta ja huivi takasi sen, että hattu ei lentänyt mereen. Kätevä idea, suosittelen kokeilemaan.

Valora ja Jade

Valora ja Jade pääsivät mukaan meidän pienelle venematkalle. Koska lauantaina merelläkin oli kuuma, en pukenut niille tiukkoja liivejä. Se olisi tuntunut suorastaan eläinrääkkäykseltä. Ajelimme hiljaa, joten tytöt pysyivät helposti tiukan valvonnan alaisina. Mutta jos ajamme lujaa ja Valoralla ei ole liivejä, niin pidän sen tiukasti vierelläni. Valora on helppo veneessä ja autossa, se istuu paikalla ja tarkkailee ympäristöä tai sitten se makailee ja nukkuu, ainakin koiranunta.

Kastelin pyyhettä meressä ja sivelin sillä Valoran ja Jaden turkkia ja massukkaa. Kun Valora istahti tai makasi, niin levitin kylmän pyyhkeen sen päälle. Valora ei ole erityisen kuumanarka. Jade on kuumaverisempi ja hikoilee Valoraa runsaammin. Näimme pienen koiran, jonka ympärille oli laitettu märkä pyyhe. Pyyhe pysyi paikalla valjaiden avulla. Hyvä idea, kokeilen samaa Valoralle kun ja jos helteet jatkuvat. Viime kesän kuumuudessa ulkoilimme aamuisin ja iltaisin, päivän Valora loikoili ilmastoidussa asunnossamme. Niin se pärjäsi viime kesän helteet ihan kiitettävästi.

Meillä oli aikanaan kaksi bokseria jo ennen lasten syntymää. Muistan, että toinen niistä sai lämpöhalvauksen huvilallamme, mutta saimme vietyä sen hoitoon eläinlääkärille. Se ei ollut leikin asia. Muistan myös, että eläinlääkäriä oli vaikea saada kiinni heinäkuisena lauantai iltana vuonna 1990. Onneksi huvilallamme oli puhelin ja puhelinluettelo. Silloin ei ollut nettiä eikä kännyköitä eikä viikonloppuisin päivystäviä eläinlääkäriasemia, ainakaan Vaasassa. Oli ainoastaan eläinlääkäri, joka päivysti isoa Vaasan aluetta ja oli missä milloinkin, mm. kotikäynnillä navetassa.

Mekko

Minulla oli lauantaina päälläni mustavalkoraitainen mekko. Mekon yläosa on valekietaisumallinen ja alaosa on kietaisumallinen, joka on auki edestä. Kangas menee edessä toisen kankaan sisälle, joten kävellessä alaosa ei auennut liikaa. Mekon helmaosa on edestä pyöristetty ja hieman lyhkäisempi kuin takaa. Mekon vyötäröllä on vyö ja mekossa on pienet hihat.

• Primi mekko 119,0 koot S, L, XL

Minulla on päälläni mekosta koko S ja se on just sopiva. Mekon materiaali on ohutta t-paitamaista kangasta eli se on 92% puuvillaa, 5% elastania ja 3% tenceliä.
Tiedustelut/tilaukset: shop@dopp.fi

Punkit

Valoralla on ollut elämänsä aikana muutama punkki. Olemme huomanneet punkit jo aikaisessa vaiheessa, joten suureksi ne eivät ole päässeet. Valoran turkki on helppo tarkistaa päivittäin, koska se on niin sileä, niin ylimääräiset ”klumput” tuntee kädellä. Ennen kuin lähdemme Juhannukseksi Vaasaan, niin laitamme sille punkkilääkettä turkkiin. Punkkilääke on Vaasan saaristossa ihan pakollinen, siellä on paljon punkkeja. En pidä punkkilääkkeestä, koska se väsyttää Valoraa. Väsymystä kestää noin 1-2 päivää. Punkkiaineista ja -pannoista on paljon keskustelua netissä. Luen niitä aina ristiriitaisin tuntein. Joka tapauksessa tätä samaa punkkilääkettä Valora on saanut nyt kaksi kesää, joten jatkamme sillä.

Itse inhoan punkkejä, ne ovat yököttäviä. Muistan, että minulla on ollut punkki pienenä. Olimme silloin huvilalla ja isäni nappasi sen pois. Sen jälkeen ei ole ollut, onneksi. Miehelläni oli superpieni punkki jalassaan viime kesänä, hän sai sen pois ja seurasimme punkkikohtaa silmä tarkkana sen jälkeen. Silloin kun minä olin pieni, ei punkkien vaarallisuudesta puhuttu mitään. Minusta vasta viimeiset vuodet ollaan oltu punkkikammoisia ja eikä syyttä, aiheuttavathan ne järkyttäviä oireita ja sairauksia ihmisissä.

Helsingin rantaravintolat

Meillä oli tarkoitus mennä lounaalle johonkin Helsingin saari ravintoloista. Ravintola Lonnaan ei päässyt, siellä on laituri edelleen poikki viime kesästä. Kysyin heiltä laiturin tilannetta ja uutta ei ole ainakaan lähimain tulossa. Suomenlinnan ravintolat olivat kaikki täynnä emmekä halunneet ruveta jonottamaan, joten ajoimme ravintola Saareen, joka sijaitsee Helsingin edustalla Sirpalesaaressa. Ruoka siellä on kohtuullista, tilaa on yleensä aina, johtuen ehkä hinnoista. Ymmärrän toki, että kesäravintoloissa mihin autolla ei pääse, ovat hinnat korkeat. Mutta onko se hintansa väärti, sen voi jokainen miettiä itse.

On harmillista, että ravintola Löylyllä ei ole omaa laituria, samoin Mattolaiturille ja Cafe Caruselliin ei pääse veneellä. Kaikki sijaitsevat meren rannalla, mutta veneiljät eivät pääse käyttämään heidän palvelujaan. Löylyllä oli laituri pari vuotta sitten, mutta sitten se hävisi, jäljellä on vain betoonijalka. Itse yrittäjänä huolehtisin, että myös veneilijät olisivat tervetulleita rantaravintoloihin. Helsingissä on todella paljon veneilijöitä viikonloppuisin, joten isot eurot tältä kansalta jää rantaravintoloilta kotiuttamatta.

Ilta meni meillä kotona uiden, suppaillen ja grillaten. Minäkin kävin uimassa, ekan kerran huhtikuun alun jälkeen kun avantouinti loppui. Tuntuipa vesi kylmältä, melkein yhtä kylmältä kuin talvella. Meillä oli myös kaksi uutta suppilautaa ja suppailin elämäni ensimmäisen kerran. Hieman olin epäluuloinen, pystynkö seisomaan laudalla, mutta pystyin! Onneksi meri oli ihan tyyni, se helpotti asiaa. Jopa Valora innostui suppailusta niin, että se hyppäsi lautani nokkaan ja istui siinä. Ehkäpä suppailusta lisää joku toinen kerta, katsotaan innostunko tästä vesilajista.