Lähdimme mieheni kanssa tapaamaan Nizzassa opiskelevaa tytärtämme. Astuin lentokoneeseen pelkällä käsilaukulla ja käsivarrelleni heitin ponchon ja huivin, koska lentokoneessa on usein viileetä niin saan laitettua ponchon harteilleni ja huivin jaloilleni. Tässä vaiheessa olimme vielä autuaan tietämättömiä, että emme saa matkalaukkujamme saapuessamme Nizzaan.

In Wearin silkkipaitis € 129,95 More&Moren hame € 85,95

Tiedätkö tunteen, kun odotat matkalaukkujasi ja muut matkustajat vetävät hihnalta omansa ja sinun laukkujasi ei vaan tule? Tätä olen useasti pelännyt ja nyt se toteutui meidän osalta. Lapset ovat asiasta kertoneet, koska kaikilla kolmella on laukku joskus jäänyt tulematta, jopa suorilla Finnairin lennoilla, että tilanne ei ole mukava. Ja eihän se tosiaan ollutkaan, koska virkailijaltakaan ei toivonkipinää saatu.
Onneksi tilannetta helpotti se, että tapsimme tyttäremme heti saavuttuamme Nizzaan lounaan merkeissä.

Meillä oli alustavasti tehty aikataulu Nizzaan, koska emme viipyneet siellä kuin kolme yötä. Ensimmäisenä iltana kävimme juomassa drinkit legendaarisessa Le Negrescossa. Olihan se vaikuttava hotelli, kuvassa hotellin aulaa.

Ennen sitä kävimme shoppailemassa ja ostin tämän Mangon mekon itselleni sovittamatta sitä. Hieman olin skeptinen mekon mallista, että onko se liian tiukka keskikohdalta ja lantiosta, mutta ei onneksi. Mekko näyttää kudotulta ja sen alla on vuori, joka loppuu polven yläpuolelle ja jotta mekolla on helpompi kävellä, niin sen sivuissa on halkiot. Mekossa on myös syvä v-pääntie eli liiankin syvä minun makuuni, joten laitoin huivin ja helmet kaulaani. Itseasiassa pidin mekosta, ehkä se pääsee päälleni joskus toistekin.

Koska lauantaiksi olimme sopineet lounaan hienommassa ravintolassa, niin kävimme aamulla taas kaupungilla, koska matkalaukuista ei kuulunut vielä mitään. Löysimme pienen kaupan, joka möi ranskalaista merkkiä nimeltä Escales. Itse ostin tämän kietaisumekon sieltä ja mieheni osti valkoiset pellavahousut ja paitoja. Heidän mallistossaan oli ainoastaan valkoisia ja kirkkaansinisiä vaatteita.
Toki tämän lisäksi jouduimme ostamaan hygieniatarvikkeita ja alusvaatteita.

Kietaisumekot ovat lempivaatteitani, koska niissä saan syvän pääntien ja ne myös korostavat vyötäröä, joka sopii minun vartalotyypilleni sekä hieman levenevä helma on hyvä. Kun vartalotyypeistä nyt on ollut puhetta, niin jos joku miettii, mikä minun vartalotyyppini on, niin se on tarkasti sanottuna Y painotteinen X. Eli hartiani ovat hieman leveämmät kuin lantio.

Kun saavuimme illalla hotellille, niin matkalaukkumme olivat saapuneet. Voi sitä riemua, koska olin jo kauhuissani miettinyt, että jos joudumme jatkamaan matkaa ilman laukkujamme, niin seuraavaan kohteeseemme niitä on turha odottaa. Tästä viisastuneena seuraavalle lennolle pakkasin käsimatkatavaroihin parin päivän vaatteet ja tietokoneeni.

Lounastimme Cap-Ferrat niemellä, jossa sijaitsee Grand-Hotel du Cap-Ferrat-hotelli. Hotellilta lähtee köysiratashissi alas, jossa on uima-allas alue ja ravintola. Alhaalla olevaa paikkaa on vaikea löytää, jos ei tiedä sen olemassaoloa. Miehelleni se oli tuttu aiemmalta työmatkaltaan ja halusi sen meille näyttää, enkä ihmettele!

Koko alue on todella upea ja nautimme ravintolassa brunssin. Brunssi sisälsi paljon pikkusyötävää eli useita kaloja, salaatteja, terveysjuomia, ostereita, leipiä, juustoja sekä lämpöistä ruokaa ja kakkujakin oli useita eri sortteja. Mielenkiintoinen makuelämys.

Koska olimme jo puoli välissä Monacoa, niin kävimme Casinolla. Emme pelanneet kuin 5 euroa johonkin outoon peliin ja joimme yhdet juomat Casinon baarissa.
Yhteenvetona voin sanoa, että Nizzasta tykkäsin, mutta Monaco tuli nähtyä eli Nizzaan palaan, mutta en Monacoon, jos en löydä sille jotain erityistä syytä.

TallennaTallenna