11.4.2019 |

Matkamme jatkui Kioton kautta Tokioon

Matkamme jatkui Kyoton kautta Tokioon

Kaksi päivää Osakassa meni siivillä ja oli aika vaihtaa maisemia. Emme olleet päättäneet, menemmekö suoraan Osakasta Tokioon vai poikkeammeko Kioton kautta. Päätimme, että mietimme asiaa sitten perillä ollessamme eli menemme fiiliksen, aikataulun ja sään mukaan. Koska kaikki elementit näyttivät hyvältä, otimme junaliput ensin Kiotoon.

Kuvassa näette luotijunan kuljettajanvaihdon. Toinen kuljettaja tuli ulos junasta ja toinen odotti häntä junalaiturilla. He vetivät kättä lippaan kahdesti ja sanoivat toisilleen jotain, mitä en ymmärtänyt. Minusta hieno tapa, tuolla kunnioitetaan toisen työtä ja uskoisin, että toivotetaan hyvää ja turvallista työpäivää.

 

Matkamme jatkui Kyoton kautta Tokioon

Kioto on kaupunki noin puolen tunnin junamatkan päässä Osakasta. Kaikissa Japani oppaissa lukee, että Kioton vanhan kaupungin osa on nähtävyys eli vanhan kaupungin kujille kannattaa mennä kävelemään, siellä voi jopa nähdä aitoja geishoja. Toinen Kioton ”Must see” on Fushimi Inari-taisha.

 

Matkamme jatkui Kyoton kautta Tokioon

Fushimi Inari-taisha on vuonna 711 rakennettu šintolaispyhäkkö. Pyhäkön pihasta lähtee polku, jonka varrella on satoja perinteisiä portteja. Porttien välissä kävellään noin 5 km matka ylös.

” The messenger of the god Inari is the fox. You will see fox images all over the shrine. They sometimes have a key in their mouth, which represents the key to the rice storehouse in ancient times. ”

 

Matkamme jatkui Kyoton kautta Tokioon

Väriloistoa kujilla. Jos olisin vaihtanut lenkkarini sukkiin ja varvas sandaaleihin, olisin sulautunut hyvinkin japanilaisten kimonojengiin. Täällä näkyi myös miehiä pukeutuneina miesten kimonoon. Kirsikan kukkiakin oli täydessä loistossaan, mutta niitä olimme jo nähneet Osakassa.

 

Matkamme jatkui Kyoton kautta Tokioon

Nähtävästi myös japanilaiset pitävät jäätelöstä, koska jäätelöä sai joka paikasta. Kädessäni oleva vihreä jäätelötötterö ei suinkaan ole minun, koska en iki maailmassa valitsisi ”vihreä tee” pehmistä. Tämä on siis mieheni valitsema jäätelötötterö. Maistoin uteliaisuudesta hänen jäätelöään ja huh, ”ei jatkoon”. Minä valitsin tyypillisesti tuon reunimmaisen vaniljajäätelön ruskealla kastikkeella. Kastike ei ollut suklaata, mutta makeaa se silti oli ja hyvin upposi.

Vaikka meillä on hyvin samanlainen maku eri asioissa, niin jäätelö maku meillä on täysin erilainen

 

Matkamme jatkui Kyoton kautta Tokioon

Näissä kuvissa näkee vanhan kaupungin fiilistä. Kujien reunoilla oli kahviloita, ruokapaikkoja ja kauppoja, joista pystyi ostamaan japanilaisia matkamuistoja.

 

Matkamme jatkui Kyoton kautta Tokioon

Meidän matkamuistot Japanista ovat muutama sata valokuvaa

 

Matkamme jatkui Kyoton kautta Tokioon

Kioton vanhankaupungin kaduilla näkyi kaksi geishaa. Ovatko nämä aitoja vai ei, sitä en tiedä.

 

Matkamme jatkui Kyoton kautta Tokioon

Tokio

Luotijuna Kiotosta Tokioon kesti reilut kaksi tuntia. Juna meni pehmoisesti ja kevyesti, kuin se olisi ollut jopa hieman ilmassa raiteilta. Mitään ääniä ja junan tyypillisiä konklotus ääniä ei ollut.

 

Matkamme jatkui Kyoton kautta Tokioon

Matkamme viimeinen päivä meni Tokiossa kierrellen ilman sen kummempaa päämäärää. Kävimme Ginzassa eli Tokion ostoskadulla. Ginza oli itselleni tuttu nimi, koska äitini oli puhunut siitä silloin 80-luvulla kun he kävivät isäni kanssa Tokiossa.

Tällä kertaa minulla ei ollut päälläni doppwoman mekkoa vaan protokappale doppwoman ”olivia” kietaisuhameesta. Koska ulkona hieman tuuli halusin testata miten Olivia kietaisuhame käyttäytyy tuulessa. Hame ei saa aueta liikaa edestä, että joudut pitämään kävellessäsi etukappaletta kädellä kiinni. Olimme ottaneet asian huomioon suunnitteluvaiheessa, että etukappaleen sisäkappale menee tarpeeksi pitkälle, jotta tätä vaaraa ei tule. Ja sitä vaaraa ei tullut, mikä oli loistojuttu.

Olivia kietaisuhame tulee myyntiin toukokuun puolivälissä.

 

Matkamme jatkui Kyoton kautta Tokioon

Asuimme Tokiossa Hotel Ritz Carltonissa eli saman ketjun hotellissa kuin Osakassa. Tämä hotelli oli vain huomattavasti isompi. Huoneemme sijaitsi 52. kerroksessa ja kerroksia hotellissa oli 53. Täytyy sanoa, että korkeus ei tuntunut missään. En itse asiassa ajatellutkaan sitä, ennen kuin yksi lapsistamme kysyi, miten pärjään siellä korkeuksissa. Lastenleikkiä, olimme vuosi sitten Hong Kongissa ja asuimme 116. kerroksessa ja kävimme syömässä Loungessa 118. kerroksessa. Jotta en ihan pääse keulimaan, niin en kyllä mielellään mene ihan ikkunan reunalle ja katso suoraan alas. Kyllä sitä korkeanpaikan kammoa on edelleen jäljellä.

 

Matkamme jatkui Kyoton kautta Tokioon

Onnellinen nainen, kun saa afternoon teetä. Täällä ei teetä valittu teelistasta, kuten Osakassa. Itseasiassa afternoon tea tarjoiltiin ilman teetä, mutta varmasti sitä olisi saanut jos olisi pyytänyt.

Matkapuvustoni oli helppo. Minulla oli neljä doppwoman mekkoa mukanani sekä Olivia hame ja kaksi paitaa sekä vaaleansiniset Dream Chic nilkkafarkut valkoisen paitiksen ja doppwoman liivin parina, joita käytin matka-asuna lentokoneessa. Jalassani minulla oli valkoiset lenkkarit ja mukanani oli rosat mokka avokkaat, joita käytin yhtenä iltana, kun kävimme syömässä.

Viiden päivän reissu sujui käsimatkatavaroilla, kun asut mietti ennen matkaa

 

Matkamme jatkui Kyoton kautta Tokioon

Kuten instastoryssä totesin, pidin Japanista. Tykkäsin erityisesti sen siisteydestä, ihmisten ystävällisyydestä ja järjestyksestä. Ehkä palaan, ehkä en…#niinpaljonvielänähtävää

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *