Tänä vuonna vappu tuli puskista. Olen mennyt tuli hännän alla koko huhtikuun, hosuen sinne tänne, jopa kaukoitään saakka.
Minä olen sellainen tyyppi, että otan etappeja elämässäni. Kun teen paljon töitä, 11 tuntiset työpäivät liikkeessä ovat ihan vakio ja siihen päälle tämä blogi kuvauksineen, mietin , että sitten kun lähden matkalle, tämä rutiini katkeaa. Mietin, että jaksan siihen asti painaa lujaa ja sitten helpottaa. Minähän en voi lähteä matkalle, jos kaikki asiat eivät ole liikkeessä tiptop. Menen kuin raivo härkä viimeiset päivät ja teen yleensä ihan naurettavia asioita, sellaisia joilla ei ole loppujen lopuksi mitään merkitystä. Minulle asiat jäävät päälle ja vaikka kuinka yritän puhua itselleni järkeä päähän, mieli ei kuuntele vaan se tekee juuri päin vastoin. Sama koskee omaa kotia, hyvä että en kaappeja rupea siivoamaan kun lähden reissuun. Tämä kertoo omasta rasittavasta pedanttisuudestani.
Vappu on ollut aina kohokohta elämässäni, koska silloin alkaa virallisesti kevät. Ollessani pieni meillä oli aina samat vapputraditiot. Kävimme Vaasassa vapputorilla ja sitten menimme perheen kanssa vappulounaalle. Sain aina uudet vaatteet vapuksi ja oi sitä ihanuutta, kun talvisaappaat sai vaihtaa tennareiksi. Kun suku kasvoi, kasvoi myös osallistujamäärä vappulounaalla. Tämä vappulounas on edelleenkin sukumme traditiona Vaasassa, mutta muutamaan viime vuoteen emme ole päässeet osallistumaan, kun olemme viettäneet Vapun Helsingissä.
Kahdeksan vuotta sitten keskimmäinen lapsistamme lähti ulkomaille lukioon opiskelemaan. Sen jälkeen emme ole perheineen viettäneet vappua, äitien- eikä isäinpäivää. Joulua olemme aina viettäneet yhdessä, paitsi yhtenä jouluna esikoisemme ei päässyt mukaamme Floridaan, kun hän oli armeijassa Suomessa. Juhannuksen olemme aina viettäneet huvilassamme ja siellä on ollut enemmän tai vähemmän myös lasten kavereita. Mutta ensi vuonna olen laskenut, että saisin koko perheemme vappulounaalle ja sitä silmällä pitäen olenkin jo varannut vappupöydän. Tiedän, että kun perhe kasvaa lasten tyttö- ja poikaystävillä, on heitä osattava jakaa. Aina en voi vaatia, että kaikki tulevat meille tai meidän kanssa.
Rakastan traditioita. Se tuo turvaa ja ihminen tietää juurensa.
Elämässä pitäisi osata elää tässä hetkessä. Ei ajatella, että sitten kun asiat/elämä on siinä mallissa, olen onnellisempi kuin nyt. Itse sorrun tähän ajattelutapaan aina välillä. Talvella kun lähden töihin pimeällä ja palaan usein vasta ilta kahdeksan aikoihin, mietin autoa ajaessani, että miten selviän tästä pimeästä kaudesta. Silloin lasken mielessäni kuukausia ja viikkoja, koska tulee valoista ja kevät. En osaa nauttia talvesta, iloita lumesta tai siitä, että pääsee jäälle kävelemään. Tästä päätellen voisi luulla, että haluaisin asua vaikkapa Floridassa, jossa aina on kesä, mutta ei, en haluaisi.
Minä sorrun ajattelutapaan, että sitten kun on kesä, on kaikki asiat paremmin. Jaksan paremmin pienillä yöunilla, saan paljon aikaiseksi, saan perheeni Suomeen jne. Kesään latautuu paljon paineita.
Tiedän, että monet muutkin ajattelevat talvesta kuten minä. Se pimeys ottaa hermoihin. Kuten sanoin, minä odotan kesää. En kesälomaa, koska sellaista en pidä, vaan yleensäkin kesää. Mutta moni odottaa kesälomaa, sitä neljän viikon lomaa, jolloin ei tarvitse mennä töihin ja saa tehdä mitä haluaa. Yrittäjänä et mieti kesälomaa tai talvilomaa vaan pidät lomaa silloin, kun katsot että voit sen tehdä. Palkansaajana voit yleensä laittaa oven kiinni selkäsi takana ja lähteä lomalle. Yrittäjänä et koskaan voi laittaa ovea kiinni selkäsi takana ja lähteä kevein mielin lomalle. Yritys on kuin pieni lapsi, se vaatii jatkuvasti huomiota, et pääse siitä koskaan 100 % eroon muuta kuin silloin kun se on loppu.
Minulla on aina huono omatunto liikkeistäni. Olen sitten Vaasassa, niin tuntuu että olisikin pitänyt olla Helsingissä. Kun olen Helsingissä, tuntuu että olen hylännyt Vaasan. Kun olen matkoilla, tiedän että jotkut miettivät, että siellä se vaan matkustelee.
Miksi miettiä mitä muut miettivät? Ei toisen elämä ole itseltä pois eikä se kenellekään kuulu. Itseäni ei koske toisten ihmisten elämät, jokainen taplaa tyylillään emmekä me loppujen lopuksi tiedä toisten elämistä yhtään mitään.
Koirat osaavat elää tässä hetkessä. Usein mietin Valoraa katsoessani, mitähän se miettii. Tässä se varmasti katselee lintuja ja miettii jotain vai miettiikö? Huolia sillä ei ole.
Elämä on välillä pelkkää suorittamista, odottaen että se muuttuu helpommaksi tai paremmaksi. Sen olen oivaltanut, että elämäsi on juuri sen näköinen kun itse sen rakennat ja jos haluat tehdä muutoksia, ei kukaan muu niitä tee kuin sinä itse.
Elämä kiitää ohitse välillä kuin pikajuna ja tuntuu, että itse on jäänyt asemalle. Mieheni sanoi minulle tänä aamuna, että 30 vuotta olemme olleet yhdessä tänä kesänä, olemmekohan yhdessä vielä 30 vuodenkin päästä? Vastasin, että ihan varmasti. Silloin hän sanoi, että on lohduttavaa ajatella, että olemme vasta puolivälissä ja toinen puoli on vasta tulossa.
Meidän vappu meni veneillessä Helsingin kauppatorin satama-altaaseen katsomaan Mantan lakitusta. Voit ehkä kuvitella, että olin kylmissäni näissä vaatteissa veneen nokassa. Palattuani laitoin meille Irish coffeet ja pulahdin kuumaan porealtaaseen. Vappupäivän pyhitän tänä vuonna pihatöille, onneksi säätiedotus on muuttunut parempaan.
Kaupunkimekko
Tässä mekossa on värien iloittelua parhaimmillaan. Kankaaseen on painettu kaupunki taustalle ja päälle on ripoteltu isoja punaisia kukkia. Mekko on vartalonmyötäinen yläosasta ja helma levenee naisellisesti alaspäin. Laitoin vyötärölle punaisen kiiltonahkavyön ja jalkaani luottopiikkarit. Farkkutakki sopii tähänkin asuun kuin nenä päähän.
- Kaupunkimekko € 199,00
- Farkkutakki € 119,95
- Piikkarit € 159,00
- Vyö € 26,95
- Korvakorut loppu, mutta tulee lisää loppuviikosta eli värit ovat beige, rosa ja sininen
Tuli aika deeppiä tekstiä ja pohdintoja, mikä lie saanutkaan minut kirjoittamaan tänään ”Kesän ensimmäisenä päivänä” tällaista tekstiä. Ehkä se, että kaikki lapset ovat eri puolilla maapalloa ja minun on ikävä heitä.
Sorrutko sinä ajattelemaan, että sitten joskus elämä on onnellisempaa ja parempaa?
Ihanat naiset rannalla tai ainakin rannan tuntumassa :).
Taitaa olla meidän naisten perisynti se riittämättömyyden tunne. Joku hauskasti totesi, että kun elämän takaseinä (iik) lähenee, pitäisi vain osata elää paremmin hetkessä. Nautitaan siis keväästä ja tulevasta kesästä 🙂
Hei Marianne ja kiitos viestistäsi:) Kiitos :)) Kyllä, uskon että on hyvinkin monen juttu. Iiik, takaseinä, huoh! Juu, kun tota sanaa miettii, niin kyllä todellakin haluaa elää hetkessä! Nyt nautitaan KAIKESTA, eikö? 🙂 Mukavaa viikonvaihdetta, Kata
Heh! Itse olen 46 ja ajattelen, että vasta alan lähestyä elämäni puoliväliä, joten siitä näkökulmasta sulla ja miehelläsikin on yhteiselon puolivälikin vasta tulossa! 🙂 Minä ja mieheni olemme olleet yhdessä vasta 12 vuotta eli tällä ajatusmallilla meillä on vielä moninkertaisesti yhteistä aikaa, mutta siitä huolimatta pitää kohdella toista jokaisena päivänä kuin se olisi se viimeinen yhteinen päivä!
Hei Teija ja kiitos viestistäsi:) On niin mukava ajatella, että vasta puolivälissä ollaan:) Olet niin oikeassa, että toista pitää kohdella hyvin ja nukkumaan ei mennä riidoissa. Näin sanoi isäni hääpuheessaan, jonka piti meille vuonna -90. Sitä sääntöä olen kyllä yrittänyt noudattaa. Aurinkoista torstaita sinulle, Kata
Ihana kaupunkikuvioinen mekko
Hei Jaana ja kiitos:)) Aurinkoista viikkoa, Kata
Menestyminen ei ole avain onnellisuuteen. Onnellisuus on avain menestymiseen. Jos pidät siitä mitä teet, onnistut varmasti.
— Herman Cain
Hei Sirpa ja kiitos:) Ihana mietelause ja totta joka sana! Hyvää kevättä, Kata
Tosi kiva ja puhutteleva kirjoitus, mukavaa kun jaksat jakaa mietteitäsi. Löysin paljon tuttua. Minäkin pedantti ja pilkun vilaaja… toki nyt 50-kymppisenä olen myöntänyt, että minun ei tarvii olla täydellinen, tietää kaikkea, ehtiä joka paikkaan… voin olla välillä itsekseni vaikka vähän naama nurinpäin vaikka se ei olekaan luontaista ? Helpottavaa, sanoisin. Hyvää kevättä Kata sekä muillekin kanssasisarille!
Hei Tuula ja kiitos viestistäsi:) Kiva, kun tykkäsit! On tämä semmoista soutamista ja huomaamista ja joka paikkaan nenänsä iskemistä:) Oi, tekee hyvää välillä olla itsekseen ja mietiskellä ja vaikkapa tirauttaa muutama kyynelkin, se on minulla tapana. Se puhdistaa ja sen jälkeen olo on kuin uudestisyntyneellä. Se antaa lisäpotkua ja huomaa, kuinka hyvin asiat ovatkaan. Hyvää kevättä sinulle myös, Kata
Tämä asioiden miettiminen ja pähkäily liittyy varmasti myös ikään! Minä juuri alkuvuodesta 50 täyttänyt mietin vähän samalla lailla! Yrittäjä en ole, mutta tuntuu että töissä otan liikaa murhetta ja vastuuta asioista, joita minun ei tarvitsisi huolehtia! Mutta koska myyn ammatikseni ihmisille koteja, vielä siinä vaiheessa kun ovat rakenteillla ja ovat elämän kalliimpia hankintoja, niin toivoisin siinä kaikkien osa-alueiden menevän nappiin! Vaikka en kaikkiin asioihin millään pystykään vaikuttamaan. Pitäisi osata löysätä vähän, jotta jaksaa itse!
Mukavaa vapunpäivää ja tulevaa kesää!
Hei Päivi ja kiitos viestistäsi:) Olet oikeassa, iällä on merkitystä. Tuntuu, että paljonkin on ruvennut miettimään asioita, kun 50 napsahti rikki. Se maaginen puoliväli sadasta on nyt ylitetty. Huoh, en tykkää. Mutta minkäs voit kuin sopeutua, kapinointi on tässä asiassa turhaa ja energiasyöppö. Uskon sen, kodin ostaminen on elämän suurimpia kauppoja ihmisellä. Se ei ole heppoista puuhaa myydä niitä ja voisin kuvitella, että olisin itse samanlainen kuin sinä. Lähtisin huolehtimaan asioista, jotka ei pitäisi. Koitetaan nyt vähän höllätä, ainakin tiedostamme asian ja nautitaan! Hyviä myyntejä, Kata
Kiitos Kata: kirjoituksessasi oli NIIN paljon tuttua itselleni,.. yksin yrittäjänä tunnistin itseni tästä monessa kohdin. Pedanttisuus vaan lisääntyy vuosien myötä vaikka olen kuullut sanottavan ” kyllä ikä tekee tehtävänsä ja rupeaa hölläämään” päin vastoin ! Ihanaa ja touhukasta kesää 🙂 muista kumminkin huolehtia itsestäsi !
Hei Anne ja kiitos viestistäsi:) Oi, oi tämä pedanttisuus. Niin rasittava piirre, mutta josta ei pöäse eroon. Olen huomannut saman, miksi ihmeessä se vain pahenee? Eikö tässä iässä jo pitäisi tajuta, että eivät ne työs tekemällä lopu ja mitä sitten, jos kaikki eivät ole nappisuorituksia. Voi tämä naisen mieli:) Ihanaa kesää sinulle myös ja tsemppiä yrittäjyyteen! Muistathan sinäkin levätä, varsinkin kun olet yksin yrittäjä! Kevät terkuin, Kata
Tunnistan niin itseni tuosta pedanttisuudesta ja eräänlaisesta haikailusta, johon liittyy se, ettei aina osaa pysähtyä ja nauttia juuri siitä käsillä olevasta hetkestä. Tiedostan sen, mutta omia ajatuksia ja asenteita ei voi muuttaa kuin napista painamalla.
Oikein hyvää vappua!
Hei Sara ja kiitos viestistäsi:) Haikailu on juuri sitä, mistä pitäisi päästä eroon. Osata pysähtyä ja nauttia hetkestä. Mutta se on jo hyvä alku, että itse tiedostaa tämän. Silloin muutosta voi tapahtua. Sen eteen täytyy tehdä töitä, se ei tosiaankaan tapahdu napista painamalla, kuten kirjoitit. Mukavaa toukokuuta sinulle ja yritetaan nauttia hetkestä, tässä ja nyt. T. Kata
Oj så bra skrivet!!Känner ofta likadant, har också bara 1 av 3 barn här nära, jag avskyr vintern , älskar att resa o vara på villan ? Dock har jag förmånen att ha sommarsemester ? Tack för fina tankar, och för att ha förmånen att handla vackra kläder ❤️ O nu väntar vappulounas i Vasa ?
Hej Annika och tack för din kommentar:) Oj, du har nästan likadan situation som jag, barnen är inte hemma mera och det är ibland jätte jobbigt när man saknar dom så mycket. Ha en fin sommar, Kata